Vesilintuihin keskittynyt ensimmäinen Erävedet-seminaari kokosi yhteen kärkikaartin asiantuntijat ja vesielinympäristöjen parissa työskentelevät ihmiset. Puhujina toimivat edustajat muun muassa Luonnonvarakeskukselta, Riistakeskukselta ja Luonnontieteelliseltä museolta. Kansainvälistä näkökulmaa toi Tanskan metsästäjäliiton puheenvuoro. Seminaarin antina todettiin, että vesilintujen ja vesiluonnon tila ei ratkea muuten kuin laaja-alaisella yhteistyöllä.
Vesilintujen kannat ovat Suomessa lähes kautta linjan pitkään jatkuneessa taantumassa. Luonnonvarakeskuksen uunituoreiden tilastojen mukaan trendi näyttää kasvavan.
Esimerkiksi haapanan kohdalla tiedetään, että vaikka koko populaatio on vakaa, Suomessa kanta on jatkuvassa laskussa. Herää siis kysymys, miksi sorsakannat eivät Suomessa menesty. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Mitä muutoksia vesilintujen metsästys vaatii ollakseen kestävää?
Tästä lähtökohdasta järjestettiin elokuun puolivälissä ensimmäinen Erävedet-seminaari, joka keräsi monipuolisesti alan toimijoita Tampereelle pohtimaan jatkoaskeleita. Puhumassa ja keskustelemassa olivat käytännössä alan parhaat asiantuntijat ja kuulijoina väkeä virkamiehistä ja tutkijoista metsästäjiin ja lintuharrastajiin.
Elinympäristöjen muuttuminen
Elinympäristöjen muuttuminen sorsien menestystä heikentäväksi nousi esiin useissa puheenvuoroissa. Umpeenkasvu, rehevöityminen ja vesien tummuminen vaikuttavat luultavasti sorsakantoja heikentävästi. Lisäksi petoeläinten saalistus, etenkin supikoiran ja minkin osuus, vaikuttaa kuolleisuuteen. Metsästettävillä lajeilla myös metsästys on osa kokonaiskuolleisuutta, mutta toisaalta myös rauhoitettujen lajien, kuten silkkiuikun, härkälinnun ja mustakurkku-uikun kannat laskevat.
Pohjois-Savon riistapäällikkö Matti Kervinen sanoi puheenvuorossaan, että vaikka metsästys ei olekaan pääsyy sorsien aleneviin kantoihin, on metsästysverotusta myös tarkasteltava aiempaa tarkemmin. Tilastojen mukaan yhä harvempi vesilinnustaa ja myös saalista saaneiden määrä vähenee, mutta saaliin kokonaismäärä esimerkiksi sinisorsan kohdalla on laskenut vain vähän. Käytännössä siis saalista saavien saalismäärät ovat nousseet.
Kervinen painottikin maltillisia jahteja. Metsästäjäkunnan tulisi hänen mukaansa miettiä sorsastusta uudesta näkökulmasta. Tarvittaisiin myös metsästäjien kouluttamista aiempaa vastuullisempaan ja kestävämpään metsästykseen.
Metsästystä myöhemmälle syksyyn
Yksi keino säästää kotimaista kantaa on siirtää verotuksen painopistettä myöhemmälle syksyyn. Haapanan siipinäytekeräyksestä puhunut projektitutkija Antti Piironen kertoi, että kotimaisen kannan verotus painottuu hyvin voimakkaasti alkukauteen. Syyskuun edetessä ja varsinkin loppukaudesta saalis koostuu lähes yksinomaan idästä tulleista haapanoista.
Riistakeskuksen Jyri Mononen puolestaan korosti petopoiston tärkeyttä. Kosteikoilla tehdyissä keinopesäkokeiluissa käytännössä kaikki pesät tuhoutuivat ennen petopyynnin aloitusta. Tavallisimmin asialla olivat supikoirat, joiden tehopoiston jälkeen keinopesien tuhot vähenivät paikoin lähes olemattomiin. Lopputulemana hän totesi, että myös minkit tulee saada pois kosteikolta, tai muuten poikastuotto katoaa toisen vieraspedon suuhun.
Tanska tasapainottaa omaa jahtiaan
Vesilinnut ovat muuttajia, joten yksittäiset paikalliset toimet eivät ole riittäviä kantojen parantamiseksi. Tanskan metsästäjäliiton puheenjohtaja Claus Lind Christensen oli todella tyytyväinen, että seminaarissa tarkasteltiin esimerkiksi haapanaa koko muuttoreitin näkökulmasta.
– Jos haluat vaikuttaa muuttavien lintujen oloihin, se täytyy tehdä koko muuttomatkan alueella. Ei riitä, että toimia tehdään Suomessa, Tanskassa tai Hollannissa, totesi Christensen.
Tanskassa vesilinnustus perustuu vahvasti muuttosorsiin, esimerkiksi haapana ei juurikaan esiinny siellä pesivänä. Suomea hän kutsuikin puheenvuorossaan Euroopan sorsatehtaaksi.
– On tärkeää, että tässä asiassa toimitaan yhdessä. Keskustelemme Tanskassa parasta aikaa, kuinka tasapainotamme omaa metsästystämme. Meillä on yhteinen intressi säilyttää vesilinnustus yleisenä jahtimuotona.
Tanskan näkökulma käytännössä summaa päivän annin ytimekkäästi: yksittäiset toimet eivät riitä vesilintukantojen parantamiseksi, vaan tarvitaan monipuolista ja laaja-alaista yhteistyötä.
Kaksi tunnustusta
Seminaarin yhteydessä jaettiin kaksi tunnustusta vesilintujen eteen tehdystä työstä. Vesilintujen metsästyksen kestävyydestä seminaarissa puhunut Veli-Matti Väänänen palkittiin Metsästäjäliiton juhlavuoden puukolla elämänmittaisesta työstä vesilintuasioiden tutkimuksessa ja opetuksessa. Tanskan metsästäjäliiton puheenjohtaja Claus Lind Christensen puolestaan palkittiin Metsästäjäliiton reliefillä Euroopassa tehdystä vesilintutyöstä.
Molemmat palkitut olivat hyvin tyytyväisiä seminaarin tuloksiin.
– Tässä oli niin laaja-alaisesti käsitelty näitä asioita, ihan yhteiskunnallisista asioista tiukkaan ekologiaan, todella iso anti kyllä. Olisi suonut, että isot opiskelijajoukot olisivat olleet kuuntelemassa, totesi Veli-Matti Väänänen.
Tapahtumaa järjestäneet Leena Kangas ja Metsästäjäliiton lintuvesiasiantuntija Veli-Matti Pekkarinen jäivät miettimään jatkoaskeleita. Paitsi että hieno tapahtuma saanee jatkoa tulevaisuudessa, tarvitaan myös yhteistyötä sekä monipuolista tiedon jalkautusta ja koulutusta.
– Tarvitaan tietojen ja taitojen lisäämistä ja tutkitun ja julkaistun tiedon levittämistä kentälle ja käyttäjäkunnalle. Pyritään luomaan sellaista vesilinnustusympäristöä, että useammalla olisi siihen tasapuolinen mahdollisuus osallistua, pohtii Pekkarinen.
