Haitalliset vieraslajit minkki ja supikoira muodostavat uhkan erityisesti kosteikko- ja vesilinnuille, joiden määrät ovat vähentyneet. Vieraslajikantojen pienentämiseksi vuonna 2021 aloitettiin ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteinen Helmi-ohjelma arvokkaiden lintuvesien suojelemiseksi.
Helmi-vieraspetohanke kohdistuu 72 arvokkaaseen Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan lintuveteen eri puolilla maata. Jokaisella alueella on suunnittelija, joka koordinoi pyyntiä kyseisellä alueella. Käytännön työssä toimivat vapaaehtoiset kokeneet metsästäjät.
– Tarkoitus on pysäyttää lintukato. Yksi lupaava esimerkki on Espoon Matalajärvi, jossa kesällä 2024 nokikanat alkoivat tuottaa runsaammin poikueita monen heikon vuoden jälkeen. Paikalliset lintuharrastajat arvioivat, että juuri tehostunut pienpetopyynti olisi kaikkein selittävin tekijä tälle lupaavalle muutokselle, sanoo hankkeen suunnittelija Jyri Mononen Suomen riistakeskuksesta. Hänen vastuullaan ovat Uudenmaan lintuvesikohteet
Samansuuntaisia kannustavia laskentatuloksia on raportoitu myös muun muassa Lohjan lintuvesiltä sekä Hyvinkään Ridasjärveltä.
– Taantuneista puolisukeltajistamme esimerkiksi haapanan, heinätavin sekä lapasorsan pitkään jatkunut lasku näyttäisi myös monilla kohteilla pysähtyneen ja jopa kääntyvän toipumiseksi.
Itäisen Suomen vieraspetohankkeen kohteista lupaavaa linnustokehitystä on ollut havaittavissa jo muun muassa Rantasalmen Kosulanlammen sekä Maaningan lintuvesillä.
– Paitsi hyvistä poikuetuloksista, olen tyytyväinen lintuharrastajien ja metsästäjien yhteistyöhön. Täytyy pitää mielessä, että pyynti on loppumaton työsarka. Jos pyynti lopetetaan, alueet täyttyvät nopeasti vieraspedoista.
Turun yliopisto on laskenut riistakameroissa ohitusten määriä.
– Supikannat ovat sen mukaan hankealueillamme vähentyneet, mikä on tietysti hyvä merkki. Hyvätkään pyytäjät eivät välttämättä saa enää suuria saaliita, Mononen kertoo.
Haju houkuttaa minkkiä
Minkin osalta koirapyynti ei sisämaassa yleensä onnistu, koska rantahetteiköt ovat usein pehmeitä. Parasta tulosta tuottaa rautapyynti.
– Hajusteet ovat minkin pyynnissä hyvä apu. Osa minkeistä ohittaa loukut ja kaikkia yksilöitä ei ole helppo poistaa, Jyri Mononen sanoo.
Maailmalla on lukuisin tutkimuksin osoitettu oikean minkinhajun houkuttelevan minkkejä loukkuihin enemmän kuin loukut ilman hajua.
– Synteettiset hajut eivät omissakaan kokeiluissamme olleet yhtä houkuttelevia kuin oikea minkinhaju. Kaikkein tärkeintä olisi saada pois naarasminkit. Olemme huomanneet, että naarasminkin haju houkuttaa hieman paremmin toisia naarasminkkejä kuin urosminkin haju.
Minkin pyynnissä lehtipuhallin on usein erinomainen apuväline saariston olosuhteissa. Koira etsii minkin ja lehtipuhallin pakottaa sen ulos suojastaan.
– Minkeille on käytetty myös kelluvia lauttoja, jotka tuntuvat olevan hyvä lisä rauta- ja loukkupyynnille varsinkin tulvivilla ja upottavilla pyyntialueilla, joilla sopivia rantapenkkoja on vaikea löytää rautojen sijoittamiseksi, Mononen jatkaa.
Kala- ja lihasyötit voi kokeilla vaihtaa tyhjiin munankuoriin ja linnunhöyheniin, tai jättää loukut täysin ilman ruokasyöttejä, mikäli aiempi pyyntitulos on jäänyt kehnoksi
– Joskus hajustettukaan loukku ei saalista tuo, jolloin vika saattaa olla loukun paikassa tai loukun asettelutavassa. Jokaisessa vesistössä yleensä on minkkejä ja kesällä tyhjäksi pyydetty alue alkaa viimeistään syksyllä täyttyä uusista vaellusminkeistä. Joskus jo muutaman metrin paikan vaihto voi vaikuttaa positiivisesti pyyntiin. Toinen vaihtoehto on siirtää rautapyydys syvälle ruovikoiden sisäisiin lammikoihin tai hieman syrjemmäs vähäpätöisemmän sivuojan varteen. Hyvä pyyntipaikka voi löytyä vaikkapa ison kiven tai sillan alla lähellä vesirajaa, mutta loppujen lopuksi paikka selviää vain sitkeästi kokeilemalla.
Vaikkei minkeistä näkyisi selviä elonmerkkejä, niitä silti todennäköisesti jokaisessa vesistössä on.
– Saukko ja minkki tulevat toimeen samoilla aluella, mutta saukkokannan runsastuessa minkkikanta saattaa ahtaissa vesissä hieman vähentyä tai minkkien käytös muuttua piilottelevammaksi.
Minkin tuhovaikutus
Pohjois-Karjalassa huomattiin muutama vuosi sitten ELY-keskuksen droonilentojen ohessa, että supeja pesi lintuveden keskellä ruovikoissa. Nämä parit pitää saada ehdottomasti pois, koska yksikin supikoirapari voi tuhota runsaasti vesilintujen pesiä.
Minkin tuhovaikutus ulottuu poikueisiin ja jopa aikuisiin lintuihin, kun supi hävittää pääosin munapesiä
– Hoitotyössä kannattaakin ensimmäisenä keskittyä erityisesti minkkiin, koska yksikin minkki voi tehdä suurempaa tuhoa kuin kymmenenkin supikoiraa. Kumpaakaan lajia kosteikoillemme ei saisi toki jäädä.
Eri loukkumalleilla ei ole siinä mielessä eroja, etteivätkö ne kaikki pyytäisi minkkejä.
– Molemmista päistä läpikuljettavat loukut sekä keinulautaloukut tuntuvat toimivan kaikkein parhaiten. Läpikuljettavat näyttävät houkuttelevan hyvin naarasminkkejä ja keinulautaloukut puolestaan erinomaisesti uroksia, Jyri Mononen sanoo.
Drooni paljastaa supikoirat
Droonien käyttö vieraspetojen pyytämiseen oli kielletty, kunnes lakimuutos viime vuonna muutti tilanteen.
– Minkin osalta drooni ei toimi, mutta supikoiria on droonien avulla löydetty ja poistettu hyvin. Miltei läpipääsemättömissä ruovikoissa piilottelevat supit olisivat muuten aika mahdottomia havaita, mutta droonin on lämpökamera paljastaa ne, minkä jälkeen koira voidaan ohjata suoraan supikoiran päivämakuupaikkaan, Jyri Mononen kertoo.
– Aikaa kuluu huomattavasti vähemmän ja onnistumisprosentti kasvaa huimasti verrattuna siihen, ettei drooia käytettäisi. Hankkeessa pyydettiin ainakin 50 supikoiraa droonien avulla heti lakimuutoksen voimaantulokeväänä, hän jatkaa.
Tiheässä ruovikossa kokeneenkin koiran voi olla yllättävän vaikea paikallistaa supikoiria vaikka koira kulkisi niiden makuupaikkojen läheltä ohi.
– Meillä on monia havaintoja siitä että supiparit ovat oleilleet pysyvästi tiheässä ruovikossa olevilla makuupaikoillaan eivätkä niiltä ole juurikaan liikkuneet. Kun poikueita ilmestyy kuin tyhjästä kesäisin ruovikoihin, ovat poikueet peräisin samoista ruovikoista.
Kartoituslennot ovat osoittaneet supikoiran elintavoissa tiettyä loogisuutta.
– Ne näyttävät usein valitsevan makuupaikakseen sellaisen mättään, jonne ihminen ei kastumatta ainakaan kumisaappaissa pääse. Makuupaikka on usein hyvin lähellä vesirajaa. mutta kuitenkin jokusen sentin vedenpinnan yläpuolella. Näin supi lepää kasaamallaan ruokopatjallaan kuivana.
Parin kilometrin säde
Jyri Monosen mukaan tehopyynti kannattaa ulottaa ainakin parin kilometrin säteelle lintuveden ympärille, jotta ympäröivän alueen kantaa saadaan riittävästi poistetuksi. Kun ruovikon supikoirat eivät enää saa nopeaa täydennystä reuna-alueilta, on järkevää viimeistellä hoitotyö ruovikoissakin
Parhaita ovat pilviset, mutta kuivat ja viileät päivät, jolloin supikoirat on helppo havaita lämpökameralla. Parhaat ajankohdat supikoirien löytämiseksi ruovikoista ovat olleet loka-marraskuu, sekä helmi-huhtikuu.
– Supikoirat on nykytekniikan avulla mahdollista alueellisesti pyytää nolliin lintuvesien ydinalueilta ainakin lintujen muninta- ja haudontakausien ajaksi. Drooneja ja kylmään vesityöskentelyyn soveltuvia koiria ei ole jokaisella alueella mahdollista käyttöön saada. Ruovikoita voidaan kuitenkin tyhjentää supeista jo talvisaikaan aivan normaaleilla petoviettisillä koirilla, jos vain jäätilanne pyynnit sallii, Jyri Mononen sanoo.
