Sepelkyyhky on noussut Suomen metsästäjien yleisimmäksi saalislajiksi. Laji on sopeutunut hyvin muuttuneeseen viljely- ja kulttuurimaisemaan, ja nykyisin se on tavallinen näky myös taajamien pihoilla ja puutarhoissa.
– Sepelkyyhkyn runsaat kannat ja vaivattomat metsästysjärjestelyt ovat tehneet siitä metsästäjien suosikin. Metsästys ei vaadi laajoja erämaita tai kallista kalustoa. Riittää, että käytettävissä on peltojen laitoja ja metsäsaarekkeita, kertoo riistapäällikkö Jörgen Hermansson Suomen riistakeskuksesta.
Sepelkyyhkysaaliit lähtivät kasvuun 2000-luvun alussa. Sitä ennen vuosittainen saalis oli noin 100 000–150 000 lintua. Vuodesta 2010 lähtien saalistaso on vakiintunut noin 250 000 lintuun vuodessa.
Viime metsästyskaudella sepelkyyhkyjä saatiin saaliiksi noin 326 000. Kappalemäärissä mitaten se on ylivoimaisesti yleisin saalis metsästäjille.
– Kyyhkymetsästyskausi on lyhyt ja intensiivinen. Suurimmat saaliit saadaan yleensä heti aloituspäivinä ja kauden alkuvaiheessa, Hermansson jatkaa.
Parveutuviin lintuihin
Sepelkyyhky voi pesiä useamman kerran kesän aikana, ja osa linnuista saattaa vielä olla pesinnässä metsästyskauden alkaessa. Metsästyksen eettisyyden varmistamiseksi ja pesinnän häiriöiden välttämiseksi saalis kannattaa kohdentaa parviin, jotka koostuvat pääasiassa saman vuoden poikasista sekä pesintänsä jo päättäneistä linnuista.
Sepelkyyhkyparvissa voi esiintyä myös rauhoitettua uuttukyyhkyä. Se on sepelkyyhkyä pienempi, ja siltä puuttuvat siivissä näkyvät valkoiset laikut. Myös lajien lentotyyli eroaa toisistaan. Metsästäjän on aina varmistettava saaliin oikea lajitunnistus ennen laukaisua.
Sepelkyyhky on Suomen runsain kyyhkylaji, ja sitä tavataan lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji pesii metsissä ja metsäsaarekkeissa, mutta hakeutuu ravintoa etsiessään usein pelloille ja muille avoimille alueille. Viime vuosina sepelkyyhky on sopeutunut yhä paremmin myös kaupunkiympäristöihin, ja sitä tavataan pesivänä puistoissa ja pihoilla. Osa linnuista jää nykyisin talvehtimaan Suomeen.
Pesimäajan ulkopuolella sepelkyyhkyt liikkuvat parvissa, jotka voivat kasvaa satojen tai jopa tuhansien lintujen kokoisiksi. Syysmuutto vilkastuu erityisesti syyskuun lopulla ja lokakuun alussa, jolloin suuria muuttoparvia voi nähdä korkealla taivaalla matkalla kohti etelää.
Tarkkanäköinen ja varovainen
Sepelkyyhky on tarkkanäköinen ja varovainen lintu, jonka saaminen saaliiksi edellyttää usein paikallistuntemusta sekä valmistelua. Oikeassa paikassakin täytyy olla hyvin naamioituneena, sillä usein linnut seuraavat tilannetta hetken kauempaa ennen lentämistään ruokamaille.
Alkukaudesta houkutteluruokinnasta saattaa olla apua, mutta puintien alettua kyyhkyt etsiytyvät yhä useammin viljellyille pelloille. Sopiva kohde voi vetää kyyhkysiä laajalta alueelta, joten niiden etsimiseen kannattaa käyttää hieman aikaa. Etenkin hernepellot ovat usein kyyhkyjen mieleen, mutta monet puidut kohteet voivat valikoitua kyyhkysten kerääntymisalueiksi.
Harkitusti tehty kaaveiden käyttö saa linnut hyville ampumapaikoille. Lintuja voi metsästää myös lepopuilta keskellä päivää tai illalla. Sopivalla paikalla jahtiin sopii tällöin myös pienoiskivääri. Tämä jahtimuoto mahdollistaa erityisen hyvin nuoren yksilön valikoinnin saaliiksi. Nuorelta sepelkyyhkyltä valkoinen kaulasepel puuttuu tai se erottuu heikosti. Siipien valkoiset laikut erottavat sen kuitenkin rauhoitetusta uuttukyyhkystä.
Loppukesän rehevässä kasvillisuudessa noutava koira on hyvä apuri kaikissa jahtimuodoissa. Pelloilla, joilta sato on korjaamatta, ei saa metsästää ilman maanomistajan lupaa.
Mureaa ja kevyttä
Luonnonvarakeskuksen saalistilastoinnin mukaan keskimääräinen kyyhkysaalis saalista saanutta metsästäjää kohden oli viime vuonna 11 kyyhkystä. Moni metsästäjä saa kyyhkysjahdista tarpeet useampaankin juhla-ateriaan. Sepelkyyhkyn liha on tummanpunaista, mutta erittäin mureaa, maukasta ja kevyttä.
Helpoimmillaan kyyhkyn rintafile tarvitsee vain nopean paiston pannulla ja päälle suolaa ja pippuria. Useammasta linnusta riittää moneksi, vaikka burritoon:
