Suurpetotilanne Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä merkittävästi siihen, miten koiran kanssa voi liikkua metsässä. Tietyillä alueilla tilanne vaikuttaa kaikkeen koiranpitoon ja koirien kanssa harrastamiseen.
– Suurpedot kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta niiden määrä ja ihmisarkuus on pystyttävä pitämään tasolla, jolla ihmisen, koirien ja petojen rinnakkaiselo on mahdollista. Kyse on erityisesti sudesta, metsästyskoirat harvemmin päätyvät karhujen hyökkäysten kohteiksi, toteaa Kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Risto Ylitalo.
Lisääntynyt susikanta on jo ongelma erityisesti metsästyskoirille, mutta myös muillekin koirille. Tietyillä alueilla Suomessa suurpedot alkavat olla riski paitsi maastossa työskenteleville koirille, myös omalla pihalla oleville koirille.
Ylitalon mukaan vallitseva suurpetotilanne Suomessa tietyillä alueilla on kestämätön. Esimerkiksi hirven metsästyksessä koiraa alkaa olla mahdotonta päästää irti tietyillä alueilla. Valtion varoista korvataan vuosittain 35–55 suden aiheuttamaa koiravahinkoa.
– Vaikka jokainen vastuullinen koiranomistaja pyrkii varmistamaan ennen koiran päästämistä irti metsästysalueelle, ettei alueella olisi susia, viime syksynä useampi koira joutui suden saaliiksi. Nämä koirat ovat pääasiassa metsästyskoiria, mutta suden saaliiksi on joutunut myös seurakoiria pahimmillaan kotipihasta.
Ylitalon mukaan susitilanne on esimerkiksi Länsi-Suomessa katastrofaalinen metsästyskoirien turvallisuuden näkökulmasta.
– Syksyllä tuli paljon viestiä siitä, etteivät metsästäjät uskalla päästää koiriaan vapaaksi metsään. Metsästyskoiran irtipäästämiseen sisältyy aina riskejä, mutta susitilanne on lisännyt riskejä kohtuuttomasti. Viime syksyn aikana sudet hyökkäsivät kymmenien metsästyskoirien kimppuun.
Ylitalo painottaa, että koiran menettäminen suurpedoille on aina musertava isku, olipa kyseessä seura- tai metsästyskoira.
– Metsästyskoirat ovat perheenjäseniä siinä missä muutkin koirat. Ne ovat omistajilleen äärimmäisen rakkaita. Metsästys, eli esimerkiksi riistan jäljittäminen, haukkuminen ja noutaminen, on metsästyskoiraroduille luontaista toimintaa, jota ne kaipaavat. Yhteisen harrastuksen myötä koirasta tulee korvaamaton kaveri ja työpari.
Lainmukaisin keinoin
Risto Ylitolva painottaa, että suurpetojen aiheuttamat ongelmat on aina ratkaistava lainmukaisin keinoin.
– Susien kannanhoidollisen metsästyksen salliminen on hyvä alku. Vielä emme tarkasti tiedä, miten metsästäminen vaikuttaa susien käyttäytymiseen ja liikkumiseen, mutta susikannan jatkuvaa säätelyä metsästyksen avulla tarvitaan. Nyt tehdyt päätökset suden metsästyksen aloittamisesta ovat lähtölaukaus.
Ylitolvan mukaan metsästyskoiraharrastajat tarvitsevat uskoa siihen, että harrastaminen on mahdollista myös jatkossa. Kennelliiton mukaan arviolta 100 000 koiraa seuraa omistajaansa metsälle joka syksy.
– Suurpetotilanteen vuoksi yhä useampi metsästyskoiran omistaja harkitsee jo kokonaan metsästyskoirista luopumista.Koulutetut ja osaavat metsästyskoirat ovat kuitenkin yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä.
Syksyisin metsästyksessä käytetään apuna jopa sataatuhatta vapaana riistaa hakevaa koiraa. Esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneiden eläinten jäljittämisessä koirat ovat korvaamattomia. Pelkistä teknisistä apuvälineistä ei ole näissä tilanteissa riittävästi apua.
– Riistanhoitoyhdistysten ylläpitämässä suurriistavirka-apu- eli SRVA-toiminnassa on mukana toistatuhatta vapaaehtoista koirineen. Myöskään hirvikannan hallinta ei onnistuisi nykyisessä mittakaavassa ilman metsästyskoiria, Ylitalo kertoo.
Metsästyskoiraroduista kolme – suomenpystykorva, suomenajokoira ja karjalankarhukoira – ovat kotimaisia rotuja, joilla on erityinen merkitys suomalaisen eräperinteen vaalimisessa. Ne ovat koirarotuina terverakenteisia ja elinvoimaisia koiria, joista voimme olla ylpeitä. Alkuperäisten kotimaisten rotujen vaaliminen on myös kansallisen kulttuuriperinnön kannalta tärkeää.
– Haluamme, että meille suomalaisille tärkeä eräperinne säilyy, ja koiran kanssa luonnossa liikkuminen sekä metsästyskoiraharrastus on jatkossakin mahdollista, Ylitalo tiivistää.
Reaaliaikaista tietoa
Suurpetojen seurannan parantaminen, kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistaminen ja koirien suojavarusteiden kehittäminen ovat esimerkkejä keinoista, joilla konflikteja suurpetojen kanssa voidaan estää.
– Suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen lisäksi suurpetojen ajantasaista paikkatietoa tulisi kyetä hyödyntämään nykyistä paremmin, jotta metsästyskoirat voisivat liikkua metsissä turvallisemmin, Risto Ylitalo sanoo.
Hän ehdottaa matkapuhelimeen kehitettävää karttasovellusta, johon esimerkiksi suurpetoyhdyshenkilöt voisivat merkitä kaikki tuoreet suurpetohavainnot.
– Tällöin metsästäjät voisivat katsoa karttasovelluksesta, onko lähialueella tehty hiljattain havaintoja esimerkiksi sudesta.
Susiliiveistä apua?
Viime vuosina markkinoille on tullut susiliivejä. Niiden toivotaan parantavan metsästyskoirien turvallisuutta. Ruotsissa teräspiikein varustetut metsästyskoirien suojaliivit on todettu tehokkaaksi keinoksi suojata koiria susien hyökkäyksiltä.
– Susiliivistä on Suomessa vielä varsin vähän kokemuksia. Toki tiedossa on ainakin yksi tapaus, jossa liivi pelasti metsästyskoiran hengen, Risto Ylitalo toteaa.
Suomessa kokeiltiin susiliivejä syksyllä ja talvella 2024-2025, kokeiluuun osallistui 200 metsästäjää koirineen.
SusiLIFE-hankkeen koordinoimassa kokeilussa testattiin Ruotsissa käytettyjä liivimalleja. Testiin jaettiin kahta erilaista liivimallia, jotka sisälsivät viiltosuojamateriaalin lisäksi teräspiikkejä. Tavoitteena oli selvittää, soveltuvatko liivit Suomen olosuhteisiin ja metsästyskäytäntöihin.
Kokeilun aikana yksi liiviä käyttänyt koira joutui suden hyökkäyksen kohteeksi, mutta selvisi erittäin lievin vammoin. Suurimmalle osalle koirista liivi istui hyvin ja niihin totuttiin nopeasti. Erityisesti liivin huomioväritys ja heijastimet koettiin tärkeiksi koiran näkyvyyden kannalta.
Vaikka palautteet olivat enimmäkseen myönteisiä, parannettavaakin löytyi. Haasteiksi nousivat liivin jäykkä rinta- ja kaulaosa sekä koon ja mallin sovittaminen erikokoisille koirille. Testaajat toivoivat liiveihin lisää välikokoja sekä erillisiä malleja nartuille ja uroksille. Myös mahdollisuutta kokeilla arvokasta liiviä omalle koiralle ennen ostopäätöstä pidettiin tärkeänä.
Osa testaajista koki liivin painavuuden vaikuttavan koiran liikkumiseen, etenkin liivin kastuttua, jolloin koiran saattoi olla esimerkiksi hankala nousta jyrkkää rantapenkkaa ylös. Joidenkin koirien työskentelyyn liivi vaikutti lyhentäen hakulenkkien pituutta.
Liivien havaittiin tarjoavan suojaa myös muilta vaaroilta kuin sudelta. Eräs koira kohtasi ilveksen ja selvisi pienin vahingoin. Toinen pelastui hirvisonnin pukkaukselta ja kolmas villisian hyökkäykseltä. Kokemukset vahvistivat käsitystä siitä, että suojaliivistä on hyötyä muutenkin kuin susivahinkoa ajatellen.
Näin pienennät riskiä ennen koiran irti laskua
1) Selvitä alueen susitilanne verkkosivustolta luonnonvaratieto.luke.fi
2) Kartoita tuoreet susihavainnot paikallisilta asukkailta ja petoyhdyshenkilöiltä. Hyödynnä myös koiratutkasovellusten susihavaintoja.
3) Tarkista alueen aiemmat koiravahingot riistavahingot.fi -sivulta.
4) Harjoittele koiran kanssa luoksetuloa, jotta se on kutsuttavissa pois riistatyöstä.
5) Metsästyksen aikana pidä koira valvonnassa ja mahdollisimman lähelläsi.
6) Seuraa koiran työskentelyn muutoksia ja reagoi niihin nopeasti.
7) Huolehdi, ettei koira jää työskentelemään pimeään.
8) Harkitse suojaliivin käyttöä. Liivi ei estä hyökkäystä, mutta voi vähentää vammoja ja antaa lisäaikaa koiran pelastamiseen.
9) Metsästäjällä on oikeus puolustaa koiraansa suden hyökätessä pakkotilasäännöksen mukaisesti, jos vaara on välitön ja pakottava. Tällaisissa tilanteissa on otettava heti yhteyttä hätäkeskukseen (112). Poliisi tekee aina esitutkinnan suden vahingoittamisesta tai tappamisesta.
Pakkotilan käyttöä arvioitaessa punnitaan tilanteen yllätyksellisyys sekä vaaran todennäköisyys ja välittömyys. Riskin suden hyökkäykselle tulee olla suuri ja välitön, jolloin ei ole aikaa odottaa todennäköisen vahingon syntymistä. Kaiken varalta toimiminen tai jälkikäteinen ”kosto” ei ole pakkotilasäädöksen mukainen peruste.
10) Jos susi hyökkää koiran kimppuun, on tärkeää ilmoittaa siitä välittömästi paikalliselle maaseutuelinkeinoviranomaiselle ja riistanhoitoyhdistykselle. Vahingonkorvauksen edellytyksenä on viranomaisten suorittama maastokatselmus. Lähde: Riistakeskus
Miksi sudet hyökkäävät metsästyskoirien kimppuun?
Koiravahinkoja sattuu enemmän alueilla, joilla susien luontaiset saaliseläimet, etenkin pienehköt hirvieläimet, ovat harvalukuisia. Kun saaliseläimiä on vähän, kilpailu ravinnosta kovenee, ja silloin myös metsästyskoira, erityisesti riistaa ajava koira, koetaan voimakkaammin kilpailijana vähäisestä ravinnosta.
Tämä kävi ilmi viime vuonna valmistuneesta väitöstutkimuksesta, jossa tutkija Mari Tikkunen paneutui susihyökkäysten syihin. Tikkusen väitöstutkimus hyväksyttiin Oulun yliopistossa joulukuussa 2024.
Vaikka sudet viettävät reviiriensä reunoilla vain alle kymmenesosan ajastaan, lähes puolet tutkituista koiravahingoista tapahtui juuri näillä alueilla. Kilpailija, aivan kuten lauman ulkopuolinenkin susi, pyritään poistamaan reviiriltä nopeasti. Tutkimus perustui pantasusista kerättyyn tietoon sekä riistavahinkorekistereihin.
Väitöstyössä ravinnon määrän vaikutusta koiravahinkoihin tutkittiin sekä Suomessa että Virossa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomen susireviirit poronhoitoalueen ulkopuolella, ja saaliseläinten tiheyksissä vertailtiin hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa. Virossa tarkasteltiin metsäkauriin ja villisian saaliskantoja.
Suden ja ihmisten väliset konfliktit ovat lisääntyneet ympäri maailmaa susipopulaatioiden kasvaessa ja levittäytyessä uudelleen alueille, joilta ne aikoinaan metsästettiin lähes sukupuuttoon. Suomessa konfliktit aiheutuvat pitkälti susien aiheuttamista tuotantoeläinvahingoista.
Koiravahingot kuitenkin vaikuttavat vahvasti ihmisten asenteisiin sutta kohtaan. Skandinaviassa, ja erityisesti Suomessa, susikonfliktia lisää merkittävästi se, että hirviä metsästetään suurelta osin pelkästään koirien avulla.
– Metsästyskoiran menettäminen sudelle voi nostaa pintaan voimakkaita vihan tunteita. Koiravahinkojen vähentäminen onkin ratkaisevassa roolissa, jos susikantaa halutaan elvyttää Suomessa, sanoo väitöskirjatutkija Mari Tikkunen.
Vaikka susien pantaseurantaa ei enää tehdä Suomessa, väitöskirja korostaa susien läsnäolon tunnistamisen merkitystä koiravahinkojen vähentämisessä. Tutkija arvioi, että tiedottaminen susien sijainnista metsästysalueella voi vähentää koiravahinkoja.
– Kun metsästäjät tiedostavat alueen susiriskin kasvaneen, he ovat haluttomampia päästämään koiran alueelle riistan perään. Nykyään paikalliset tiedot susihavainnoista perustuvat esimerkiksi kaupallisiin sovelluksiin tai alueen metsästäjien ryhmäviesteihin. Tarvittaisiin järjestelmällisempi viranomaisten tarjoama palvelu, joka ilmoittaa susista tehdyistä havainnoista, Tikkunen toteaa.
Väitöstutkimus osoittaa myös, että runsaat saaliseläinkannat pienentävät vahinkoriskiä. Saaliseläimistä valkohäntäpeuralla oli suurin vaikutus koiravahinkoihin. Lounais-Suomessa, missä valkohäntäpeurakanta on vahvin, oli koiravahinkoja vähemmän verrattuna muualle Suomeen. Myös Itä-Suomen ja Viron vertailussa tulokset olivat yhdenmukaisia.
– Johtopäätöksenä voidaan todeta, että saaliin runsaus todennäköisesti vähentää kilpailua alueilla, joilla sudet asuvat, Tikkunen kertoo.
– Saaliseläinten tiheyden lisäämiseen liittyy haasteita metsä- ja maataloudelle, ja kompromissin löytyminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta, hän jatkaa.
Vaikka koiravahingot herättävät paljon tunteita, niitä on tutkittu vasta vähän.
– Esimerkiksi hyökkäysten ajallisten ja alueellisten vaihtelujen lisäksi vahinkojen taustalla olevia tekijöitä, kuten metsästyskulttuuria ja susipopulaatioiden ominaisuuksia tulisi selvittää lisää, Tikkunen toteaa.
