Pienet hirvieläimet laiduntavat aktiivisesti useita harvinaisia ja luonnonsuojelullisesti tärkeitä kasvilajeja, kuten seljakämmekkää ja kevätesikkoa. Arkipelagia-seura selvitti asiaa Suomen riistakeskuksen toimeksiannosta vuosina 2024 ja 2025, jolloin ilmeni, että pienet hirvieläimet laiduntavat aktiivisesti useita harvinaisia ja luonnonsuojelullisesti tärkeitä kasvilajeja, kuten seljakämmekkää ja kevätesikkoa. Selvityksessä havaittiin myös, että kemiallinen hirvieläinkarkote voi merkittävästi vähentää laidunnuksen haittoja.
Selvityksessä seurattiin riistakameroiden avulla 44 koealaa eri puolilla Saaristomerta. Tietoa haluttiin seljakämmekästä, kevätesikosta, pystykiurunkannuksesta ja isomaksaruohosta, joista kaksi viimeksi mainittua ovat uhanalaisten apolloperhosten ravintokasveja.
Kahden vuoden aikana kirjattiin lähes 2000 eläinhavaintoa, joista noin kolme neljäsosaa pieniä hirvieläimiä. Valkohäntäpeurahavaintoja oli hieman enemmän kuin metsäkaurishavaintoja, vuosien välinen vaihtelu oli kuitenkin suurta.
Riistakameroihin tallentui runsaasti pienten hirvieläinten ruokailua arvokkailla kasveilla. Sekä metsäkauriin että valkohäntäpeuran havaittiin syövän seljakämmekän kukintoja ja kevätesikkoja. Vaikka pystykiurunkannus on pienikokoisena kasvina vaikeampi havaita, eläinten runsas esiintyminen sen kasvupaikoilla viittaa myös sen kärsivän laidunnuksesta. Myös jänis ja rusakko olivat säännöllisiä ruokailijoita, mutta niiden vaikutus kohdelajeihin tulkittiin vähäiseksi. Hirvestä tuli vain vähän havaintoja eikä sen nähty ruokailevan.
Osalla koealoista testattiin lampaanrasvapohjaisen Trico-syönninestoaineen tehoa. Tulokset olivat selkeitä. Käsitellyillä koealoilla tehtiin vain noin kolmannes metsäkaurishavainnoista ja vain 5 % ruokailuhavainnoista. Myös valkohäntäpeurat välttelivät käsiteltyjä alueita: vain neljännes havainnoista ja alle 40 prosenttia ruokailuhavainnoista osui käsitellyille koealoille. Eläimet myös viipyivät koealoilla lyhemmän aikaa.
– Kauriilla ja valkohäntäpeuralla oli tarkastelun kohteena oleviin kasveihin selvitysaikana merkittävä vaikutus. Eläimiä esiintyi koealoilla paljon, ja niiden havaittiin ruokailevan erityisesti käsittelemättömillä koealoilla, kertoo selvitysraportin kirjoittanut Jouko Högmander Arkipelagia -seurasta.
Syönninestoainetta käytetään tavallisimmin puuntaimien suojaamiseen. Se osoittautui käytännölliseksi keinoksi suojata myös pieniä, luonnonsuojelullisesti tärkeitä kevätkukkijoiden kasviesiintymiä niiden herkimmän kasvuvaiheen aikana tilanteissa, joissa aitaaminen ei ole mahdollista.
– Selvityksen perusteella pienten hirvieläinten kantojen hallinta sekä kohdennetut kasvien suojelutoimet ovat välttämättömiä, jotta Saaristomeren niityt ja kedot säilyvät elinvoimaisina, ei vain kasveille, vaan myös niistä riippuvaiselle hyönteis- ja perhoslajistolle, toteaa hirvitalousaluesuunnittelija Antti Rinne Suomen riistakeskuksesta.
