Liperiläisen Jessica Saaren elämään ensimmäinen venäjänajokoira astui vuonna 2018. Hän kertoo ihastuneensa rotuun vahvasti. Ensimmäinen pentueen Saari saatteli maailmaan vuonna 2022 perustamassaan Sulosaaren Kennelissä.
– Pidän venäjänajokoirien ajotavasta, joka on nopea. Ne ovat lisäksi sen verran korkeita ja jalkavia, ettei pieni lumikerros hidasta niiden tahtia. Metsällä rotu on sinnikäs.
– Hyvä ilmavainun käyttö edesauttaa vauhdikasta ajoa, vaikka erityisesti nuorilla koirilla se saattaa myös aiheuttaa helposti hukkaa, hän jatkaa.
Saari on kotoisin Polvijärveltä ja kuuluu siellä kahteen metsästysseuraan, joiden alueilla hän käy koiriensa kanssa metsällä.
– Ylipäätään into metsästykseen tuli isältäni, kun kuljimme lapsuudestani saakka yhdessä metsällä. Venäjänajokoiraan tutustumisesta saan myös kiittää täysin isääni, sillä hänellä on aikanaan ollut venäjänajokoiria, tarkentaa Saari.
Unelmien vävy ja narttu
Ensimmäisen venäjänajokoiransa Jessica Saari hankki yhteiseksi koiraksi isänsä kanssa. Varpu tuli heille pentuna ja on nyt 7-vuotias narttu, viralliselta nimeltään Usvavaaran Frida.
– Toinen venäjänajokoira minulla on yhteisomistuksessa metsästyskaverini kanssa. Tuo loistava uros saapui meille aikuisena kasvattajaltaan ja on nyt 8-vuotias Vävy, joskin viralliselta nimeltään Luola Ajurin Unelma Vävy.
– Molemmat koirat ovat luonteeltaan rauhallisia ja ihmisrakkaita, mutta metsälle lähtiessä niiltä ei intoa puutu. Rotu on sopeutuvainen, tasapainoinen ja lempeä, eikä se hauku turhaan.
Venäjänajokoira sopii monenlaisiin koteihin ja perheisiin, sillä rotu on hyvin ihmisläheinen.
– Rodun edustajat ovat hyvän hermorakenteen omaavia, jonka ansiosta ne tulevat mainiosti toimeen myös lasten ja toisten koirien kanssa, tietää Saari.
Kahden venäjänajokoiran lisäksi Saaren kodin laumaan kuuluvat suomenajokoira, pohjanpystykorva, amerikanakita ja patterdalenterrieri.
Perinteikäs ja terve rotu
Rotu on kotoisin nimensä mukaisesti Venäjältä.
– Ensimmäinen rotumääritelmä tehtiin vuonna 1895, jolloin koirien käyttökokeita alettiin järjestämään. Vuodesta 1994 alkaen rotumääritelmä saatiin vakiinnutettua ja on pysynyt melko muuttumattomana, valaisee Jessica Saari.
Rotu on Suomessa lukumäärällisesti aika pieni ja sen vuoksi tieto sen sairauksista ei ole vielä kovin kattava. Rodusta on löytynyt autoimmuunisairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa, IMHA:ta, epilepsiaa, harmaakaihia ja sydänlihaksen rappeumaa.
– Pääasiallisesti rotu on kuitenkin aika terve ja hyvinvoiva, koirat ovat pitkäikäisiä.
Rodun ensimmäinen PEVISA tuli voimaan 1.1.2020. Astutushetkellä koirilla on oltava voimassa lonkka- ja kyynärkuvauslausunnot. Pentumäärä on rajattu 25 pentuun, joskin viimeinen sallittu pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan.
Syksyisin enimmäkseen metsällä
Metsästyskaudella viikonloput kuluvat pitkälti koirien kanssa metsässä.
– Vävy on petokoira ja varsin mukavasti se onkin kettuja ja supikoiria saanut. Myös karhun ajo onnistuu ja Vävyn avulla saimme ammuttua seudullamme lammasvahinkoja aiheuttaneen ilveksen, iloitsee Jessica Saari.
– Varpu puolestaan on ohjattu enemmän jäniksen ajolle.
Metsälle lähdetään yleensä aamulla, hyvissä ajoin. Siellä sovitaan ensin passipaikat ja ajon alkaessa koirat lasketaan irti joko vapaaseen hakuun tai esimerkiksi lumen aikaan petokoiralle etsitään jälki, johon se laitetaan. Ajon suuntaa seurataan tutkasta ja sen mukaan vaihdellaan paikkaa.
– Koirat saattavat juosta metsästyspäivän aikana kymmeniä kilometrejä. Tuon jälkeen koiria palautellaan hyvillä eväillä ja levolla.
– Jätin tänä vuonna lomiani syksylle, jotta pääsimme pystykorvani kanssa pohjoiseen linnustusreissun ja ehdimme vielä ajokoirieni kanssa metsästelemään kotikonnuilla. Syksy on meille hyvin tärkeää metsästysaikaa, selventää Saari.
Aktiviteettejä ympäri vuoden
Jessica Saaren mukaan koiran riistavietti on yksilölle synnynnäinen eikä sitä pysty opettamaan. Sen sijaan esimerkiksi haku ja hukkien selvittely kehittyvät, kunhan koira saa touhuta riittävästi metsässä.
– Pääasiallisesti venäjänajokoirat ovat metsästyskäytössä ja itse kasvattajana myyn pennut vain metsästäviin koteihin. Rotu on monipuolinen ajokoira ja omistajan innokkuuden mukaisesti koiraa voidaan kouluttaa ja ohjata tietylle riistalle.
– Toki kaikissa roduissa on yksilöitä, joista ei metsästyskoiria tule. Tällöin ne saattavat vaihtaa kotia muutoin aktiiviseen perheeseen.
Venäjänajokoiraa voidaan käyttää muissakin harrastuksissa, kuten esimerkiksi jäljestyksessä.
– Kaikkien koirien kanssa olen käynyt näyttelyissä. Ne ovat mukava lisä metsästyskauden ulkopuolella. Vävystä saatiin muotovalio muutamalla kehäkäynnillä.
Saari on lisäksi käynyt ajokokeissa koiriensa kanssa. Erityistä kipinää kokeisiin toi joulukuussa tapahtunut onnistuminen, jolloin Vävy ajoi kettua 97 pisteen edestä.
– Alkusyksystä kävin kettutuomarikurssin ja nyt olisi harjoittelut edessä. Tämän jälkeen haluaisin käydä kettukokeissa tuomaroimassa, sanoo Saari.
