Lappeenrantalainen metsästäjä Topi Kangas nauttii metsässä oleilusta ja sen kruunaa tietenkin yhdessä koiran kanssa saatu saalis.
– Aloitin metsästysharrastuksen kaverini innostamana. Suoritin metsästyskortin vuonna 2008 ja samaisena vuonna hankin myös ensimmäinen oman aseeni.
– Metsässä on aina mukavaa! Sinne kannattaa lähteä rennolla mielellä ja nauttimaan luonnosta sekä koiran touhujen seuraamisesta. Bonusta on, jos sieltä saa vielä jonkin saaliin reppuunsa, hän jatkaa.
Kangas (39) on Lauritsalan Erämiehet-nimisen metsästysseuran metsästysjaoksen puheenjohtaja ja hän on kuulunut seuraan vuodesta 2017 lähtien. Metsästysjaokseen kuuluu tällä hetkellä 21 jäsentä.
Seura on lähtenyt rohkeasti hankkimaan uusia jäseniä turvatakseen toimintaansa. Kangas julkaisi kesällä Facebookissa ilmoituksen, jossa myös ”maattomat” kutsuttiin mukaan seuraan.
Seura toivottaa tervetulleeksi kaikki metsästyksen harrastajat. Aivan kuten se on tehnyt perustamisestaan lähtien.
Maattomille mahdollisuus luontoon
Lauritsalan Erämiehet-sivustolla kerrotaan seuran perustamisesta ja sen syntyyn vaikuttaneista seikoista.
Toisen maailmansodan jälkeen metsästys ja kalastus olivat kantasuomalaisten peruselinkeinoja. Tuohon aikaan kuitenkin lainmukainen kalastus- ja metsästysoikeus perustui maanomistukseen.
Tavallisella kansalaisella ei sen takia ollut mahdollisuutta päästä virkistäytymään luontoon, harrastuksen pariin. Tämä aiheutti keskusteluja työpaikoilla ja ihmisten tapaamisissa.
Heräsi ajatus perustaa Lauritsalaankin alan seura, joka alueita vuokraamalla voisi tarjota metsästys- ja kalastusmahdollisuuksia niillekin, jotka eivät omistaneet maata eivätkä vesiä.
Perustava kokous kutsuttiin koolle tolppa- ja sanomalehti-ilmoituksin. Marraskuun 4. päivänä 1947 järjestettiin kokous Lauritsalan Työväenyhdistyksen talolle, jonne saapui lähes puolen sataa asiasta innostunutta harrastajaa.
Suuren kysynnän takia, Lauritsalaan päätettiin yksimielisesti perustaa järjestö, jonka tarkoituksena oli lailla turvattu oikeus kalastukseen ja metsästykseen, järkiperäisesti ja kantaa sukupuuttoon hävittämättä.
Uudelle järjestölle päätettiin antaa nimeksi Lauritsalan Erämiehet.
Antoisat maastot Karjalassa
Lauritsalan Erämiesten metsästysmaastot sijaitsevat pääosin Karjalassa.
– Käymme metsästämässä Pohjois-Karjalassa Heinäveden lähellä, jossa meillä on noin 800 hehtaaria metsästysmaastoa ja jaoksen käytössä oleva metsästysmaja. Käymme myös jonkun verran Lemillä, jossa meillä on metsästysmaita noin 250 hehtaarin verran, kertoo Topi Kangas.
– Pääosin metsästämme pienriistaa ja pienpetoja. Kanalintujen metsästys taitaa olla suosituin muoto, sekä koirien kanssa että ilman.
Monella seuran jäsenellä on pohjanpystykorvia, noutajia sekä saksanseisojia. Kangas käy metsällä seitsemän vuotiaan pohjanpystykorvansa kanssa, uroskoira on nimeltään Pomo.
– Teemme metsästysreissuja lähimaastoihin ihan päiväretkinä. Sen sijaan pohjoiseen, valtion maille suuntautuvat reissut voivat kestää viikosta pariin. Yleisimpiä ovat kuitenkin pitkät viikonloput Pohjois-Karjalassa kolmen-viiden metsästäjän porukalla.
Lähtiessään Pomon kanssa päiväretkelle, matka alkaa yleensä aamukahvin ja aamupalan jälkeen.
– Keskiarvoisesti lähdemme metsälle yhdeksän tienoilla aamulla ja keleistä riippuen, olemme reissussa noin kolme-kahdeksan tuntia.
– Meillä ei ole mitään erityisiä valmistautumisrituaaleja, yritän vain muistaa pakata kaikki tarvittavat itselleni ja Pomolle. Koiraa tietysti lenkkeilytän läpi vuoden ja kesällä teemme ennen metsästyskauden alkamista pyörälenkkejä, valaisee Kangas.
Ikimuistoinen lintujahti
Metsästysvuosiin on mahtunut monenlaisia kokemuksia ja reissuja. Yksi tapaus on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleen.
– Ensimmäinen haukkuun ammuttu kanalintu Pomon kanssa oli hyvin mieleenpainuva kokemus. Se tapahtui viime syksynä, muistelee Topi Kangas.
Tuota tilannetta oli edeltänyt monia haukkuja, mutta niissä oli jollakin tavalla töpeksitty taikka haukku ei ollut kestänyt, kunnes syksyllä 2024.
– Oli iltapäivän loppupuoli ja kuulin teerien kujerrusta, joka sattui tulemaan metsästysmökin suunnasta. Lähdimme kulkemaan sivutuulessa teeriä kohti.
Teeret löytyivät matkalta, mutta kuin ihmeen kaupalla Kangas huomasi ne ennen Pomoa. Lintuihin oli matkaa noin 60 metriä ja koira kulki sivussa.
– Pysähdyin kuusen juureen odottamaan, että koira saisi linnusta vainun. Näin kävikin ja koira alkoi haukkumaan. Ammuin linnun siihen.
– Aikaisempien kohellusten ja huonon tuurinkin takia, tuntui kuin metsä olisi tarjonnut tuota meille ikään kuin tarjottimella.
Ja kyllähän tuo metsän tarjoilema saalis myöhemmin maistuikin, sillä siitä tehtiin teerikastike kera riisin.
– Kaikki riistaruoat ovat hyviä. Eräänä toisena todella maistuvana ateriana on jäänyt mieleeni pyykastike ja kanttarellit, hehkuttaa Kangas.
