Millainen riistaruokinta on järkevää? Millaisia riskejä on riistaruokinnassa? Muun muassa näitä asioita selvitetään Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa. Maa- ja Metsätalousministeriön MAKERA-rahoitusjärjestelmän rahoittama tutkimus, joka jatkuu ensi vuoden loppuun saakka, on Suomessa ensimmäinen, jossa riistaruokinnan hyötyjä ja haittoja selvitetään kattavasti.
Riistaruokinnan ekologisia ja ympäristöterveydellisiä vaikutuksia ei Suomessa ole tutkittu käytännössä lainkaan, vaikka ruokinta on paikoin mittavaa. Tuoreet suomalaista riistaruokintaa koskevat selvitykset sekä maa- ja metsätalousministeriön vastikään teettämä selvitys valkohäntäpeurakannan hallinnasta ovat kaikki korostaneet ruokintapaikkojen merkityksen selvittämistä loisten ja tautien leviämisessä.
Viime vuosina ruokinnan hyödyistä suhteessa haittoihin on käyty ajoittain voimakastakin keskustelua, mutta tutkittu tieto puuttuu käytännössä kokonaan. Hankkeessa pyritään ensimmäistä kertaa arvioimaan riistaruokinnan suoria ja epäsuoria ympäristöterveysvaikutuksia maatalouselinympäristössä.
Mallilajina käytetään valkohäntäpeuraa. Lajia ruokitaan voimakkaasti, se viihtyy viljelysten ja peltojen läheisyydessä ja syö viljojen oraita, jolloin mahdolliset ulosteperäiset tai hengitysteiden kautta leviävät taudinaiheuttajat voivat päästä rehuihin ja ruokaviljaan.
– Selvitämme muun muassa sitä, millaisia tauteja riistaruokinta mahdollisesti levittää? Ja miten taudit leviävät? Riistaeläinten ruokinta lisää riskiä, että taudit siirtyvät tuotanto- ja kotieläimiin ja myös ihmiseen. Ulkomaisissa tutkimuksissa on tehty havainto, että kun ruokintapaikoilla käy tiheästi saman lajin edustajia, tietyt taudit sekä loiset voivat levitä eläimestä toiseen, sanoo tutkimuksessa mukana oleva väitöskirjatutkija Ella Ahti Lukesta ja Itä-Suomen yliopistosta.
Riistaruokinta luokitellaan tyypillisesti houkutteluruokintaan ja tukiruokintaan. Houkutteluruokinta pyrkii metsästyksen tehostamiseen houkuttelemalla kohdelajeja sopiviin paikkoihin ammuttavaksi tai pois vahinkokohteiden, esimerkiksi viljelyksiltä ja puutarhoilta, läheltä.Tukiruokinnalla pyritään puolestaan voimistamaan riistakantoja saalismäärien lisäämiseksi.
Suomessa ruokitaan etenkin kauriseläimiä ja villisikoja, joille tarjotaan muun muassa viljaa, juureksia ja hedelmiä. Luken tutkimuksissa on havaittu myös hirvien, supikoirien, kettujen, jäniseläinten sekä eri lintulajien viihtyvän ruokintapaikoilla usein.
Riistaruokintaa tutkitaan kolmelta tutkimusalueellta. Urjalassa ruokintapaikkoja on 15, Koski AS:ssa on 11 ruokintapaikkaa ja Loimaalla viisi, eli yhteensä tutkittavia ruokintapaikkoja on 31. Ruokintapaikkoja seurataan riistakameroilla. Lisäksi Koskella on käytössä kattava riistakameraverkosto, jonka avulla voidaan verrata ruokintapaikoilla vierailevien eläinten määriä muuhun ympäristöön. Tutkijat ottavat näytteitä ruokintapaikoilta ja niiden läheisyydestä maaperästä, ulosteista ja ruoasta. Ne tutkitaan Ruokavirastosta, seurannan kohteina ovat erityisesti bakteerit ja loiset.
Hätkähdyttäviä tuloksia
Ella Ahdin mukaan riistaruokinnalla on vaikutuksia eläinyksilöihin ja populaatioihin. Haitat johtuvat usein eläinten määrän kasvusta sekä ruokinnalle kerääntyvistä kuokkavieraista. Tautien ja loisten leviämistä ihmisiin ja eläimiin pidetään ruokintojen yhtenä vakavimpana haittana, koska sekä lajien sisäiset että lajien väliset kontaktit lisääntyvät ruokinnan myötä.
Erityisesti hirvieläinten loisten ja tautien runsauden on todettu riippuvan eläintiheydestä. Ruokinnat mahdollistavat ylitiheiden kantojen muodostumisen, jotka taas voivat välillisesti vaikuttaa esimerkiksi puutiaisten ja niiden levittämien tautien lisääntymiseen.
Myös vakavien eläintautien leviäminen, esimerkiksi afrikkalainen sikarutto ASF ja rabies, voi alkaa tai tehostua ruokintojen välityksellä. Esimerkiksi nautatuberkuloosi, ja hirvieläinten näivetystauti ovat Pohjois-Amerikassa levinneet osin juuri riistaruokinnan takia. Taudin yleistyminen villieläinpopulaatiossa lisää taas riskiä taudin siirtymisestä saman alueen kotieläimiin.
Eläimistä ihmisiin voi siirtyä myös tartuntatauteja, jollainen on esimerkiksi koronavirus, eli Covid 19. Valkohäntäpeuran on havaittu olevan herkkä koronavirukselle, se myös kykenee levittämään virusta.
Ensimmäiset tutkimustulokset ovat hätkähdyttäviä. Ella Ahti kertoo ensimmäisistä maastonäytteistä löytyneen bakteereita, listeriaa ja yersiniaa. Listeria on sinänsä yleinen maaperässä ja vedessä elävä bakteeri. Listeria voi aiheuttaa ihmiselle listerioosi-nimisen taudin bakteerilla saastuneiden elintarvikkeiden välityksellä. Yersiniat puolestaan ovat eläimissä esiintyviä bakteereja, jotka voivat aiheuttaa ihmiselle suolisto- ja yleisinfektioita. Yersinia leviää yleensä saastuneiden elintarvikkeiden välityksellä.
Erityisen huolestuttavaa on ulostenäytteistä tehdyt löydökset.
– Näytteistä on saatu merkkejä antibioottiresistenssia aiheuttavista tekijöistä. Tätä asiaa tutkitaan nyt lisää, Ella Ahti kertoo.
Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien vastustuskykyä sellaista antibioottia vastaan, jolla aiemmin pystyttiin parantamaan saman bakteerin aiheuttama sairaus. Antibioottiresistenssi on kasvava ongelma ihmiskunnalle. Vuonna 2023 maailman terveysjärjestö WHO julkaisi raportin, jonka mukaan bakteerien, jotka aiheuttavat infektioita ihmisille, kyky vastustaa antibiootteja on lisääntynyt viime vuosina. Antibiootteja on käytetty sairauksien hoitoon vuosikymmeniä. Sulfonamidit otettiin käyttöön 1930-luvun puolivälissä ja penisilliini 1940-luvulla. Useimmat muut nykyisin käytössä olevat antibiootit ovat tulleet markkinoille 30 viimeisen vuoden aikana.Antibiootteja käytetään sekä ihmisten että eläinten bakteeritautien hoitoon. Sen lisäksi antibiootteja käytetään eläinten rehun lisäaineena kasvun edistämiseksi. Terveyskirjasto Duodecimin mukaan kaikista Suomessa käytetyistä antibiooteista noin 60 prosenttia käytetään ihmisten lääkkeinä ja lopuista 40 prosentista puolet käytetään eläinlääkkeinä ja puolet rehun lisäaineena.
Riskit tietoon
Vaikka riistaruokintaan kiistatta liittyy ongelmia, ei Ella Ahdin mukaan tutkimuksen tavoitteena ole kieltää riistaruokintaa.
– Tavoitteena on, että ymmärrämme ja tiedostamme riistaruokinnan riskit. Kun riskit tiedetään, riistaruokintaa pystytaan toteuttamaan järkevämmin, turvallisemmin sekä vastuullisemmin.
Tutkimuksen avulla saadaan myös tietoa, millainen riistaruokinta ei ole järkevää.
Riistaruokintaa ei tällä hetkellä rajoiteta mitenkään lainsäädännöllä. Ella Ahdin mukaan järkevää olisi laatia ohjeet hyvän riistaruokinnan toteuttamiseksi.
