Metsästys, Metsästyskoirat, Metsästysvarusteet

Paikkatieto lisää jahdin turvallisuutta

Hirviporukoilla on erilaisia käytäntöjä jahtipäivän yhteydenpidossa. Ajantasaisen paikkatiedon hyödyntäminen on ennen muuta turvallisuusteko.

Kun koira lähtee metsään, jokaisen metsästäjän tulee saada tieto hetkestä.

Viestinnän alkuperäinen merkitys on tiedonvaihto. Viestintä on olennainen osa onnistunutta jahtia. Se on yksinkertaisimmillaan ja vaikeimmillaan kommunikointia. Hirviporukan keskinäisen yhteydenpidon järjestämiseen vaikuttavat muun muassa metsästysalueen koko, metsästäjien määrä, ja jopa maastonmuodot. Yksi olennaisimmista kysymyksistä on, jaetaanko jahdissa käytettävien koirien sijaintitiedot koko hirviporukalle vai ei.

Suuri osa koiranomistajista jakaa koirien sijantitiedot koko hirviporukalle, mutta osa haluaa pitää koiriensa sijaintitiedot vain itsellään. Tällöin passissa olevat voivat joutua olemaan jopa neljästä kuuteen tuntia ilman tarkkoja tietoja jahdin edistymisestä.

Tällöin korostuvat muiden viestintävälineiden käytön tärkeys.Tammelalaisessa Hallin hirviseurueessa jäsenet ovat ostaneet Trackerin lisenssit seuran kautta.

– Muutamalla jäsenellä ei ole älypuhelinta, joten heille emme tietenkään ole voineet lisenssiä hankkia. Jahdissa tutkapannan tuottama tieto jaetaan jokaiselle jahtiporukan jäsenelle. Jokainen tietää vieruskaverinsa paikan ja kaikki voivat seurata koirien liikkumista. Kun ostamme lisenssit nipussa, hinta on edullisempi kuin mitä yksittäisen lisenssin hinta olisi, sanoo seuran puheenjohtaja Heikki Sillanpää.

Seurue jakaa passipaikat kokemusperäisesti. Seuran hirvijahtialue on kokonaisuudessaan 9 211 hehtaaria.

– Torronsuon kansallispuistosta 2 507 hehtaaria kuuluu seuramme hirvialueeseen, kansallispuiston alue on kokonaan noin 3 000 hehtaaria. Torron Orava metsästää kansallispuiston lounaispuolella noin 500 hehtaarin alueella. Saamme ajaa hirveä puiston alueella, mutta emme saa eläintä sinne ampua. Seurueella on kolme koiraa, joista kaksi on yhtä aikaa jahdissa, Sillanpää kertoo.

– Emme voi muodostaa mitään passiketjua, koska aukkoja jäisi joka tapauksessa. Viemme passit sellaisiin kohtiin, joissa tiedämme hirvien liikkuneen. Käytämme yksittäisiä passiryhmiä, emme ketjua, minkä vuoksi yhteydenpito on erityisen tärkeää, hän jatkaa.

Sillanpään mukaan yhteinen tieto jokaisen olinpaikasta ja koirien liikkumisesta lisää turvallisuutta.

– Samalla voimme ohjata passimiehiä, jos joku sattuisi menemään väärään paikkaan. Jahdin aikana tilanteet voivat muuttua, jolloin jahtipäällikkö voi liikuttaa passiyhmiä tai yksittäisiä passimiehiä oikeisiin maastokohtiin. Jahdin painopiste voi muuttua aika nopeastikin, jolloin on tärkeää että kaikki tietävät missä kukin metsästäjä ja koirat liikkuvat.

Koira, jolla GPS-panta.
Koiran GPS-pannan tiedot jaetaan monissa seuroissa kaikkien kesken.

Tärkeä VHF

Yhteydenpidon varmistajana jokaisella seurueen jäsenellä on itse maksettu VHFpuhelin

– Puhelimella voimme varmistaa, että jokainen on määrätyllä paikalla kun koirat päästetään maastoon. Puhelimet ovat tarpeen, kun esimerkiksi passiryhmien ja jahtipäällikön kesken vaihdellaan viestejä, Heikki Sillanpää havainnollistaa.

– Eri valmistajien VHF-puhelimet pelaavat aika hyvin yhteen etenkin, jos välimatka on lyhyt. Kun välimatkat pitenevät ja esimerkiksi maastonmuodot luovat katvealueita, eivät yhteydet välttämättä aina pelaa.

Torronsuon alueella viesti ei aina kulje passiketjun ääripäiden välillä ja joskus viesti on välitettävä VHF:llä mieheltä miehelle. Jos joku ei kuule, viereisen passin kaveri toistaa käskyn.

– Seurueessa on radioamatööriharrastajia, joka osaa virittää ja huolta VHFpuhelimia. Hän on pitänyt puhelimet kunnossa, mutta tekniikka käy yhä haastavammaksi, Sillanpää huomauttaa.

Vuosikymmeniä sitten seurueelle oli omistuksessaan useita VHF-puhelimia, joista yksi kuului jahtipäällikölle ja muut jaettiin passiketjun ääripäihin ja keskelle.

– Meillä RHA 68 -taajuuden laitteet lisääntyvät vauhdilla sen jälkeen, kun niistä ei ole tarvinnut enää vuoden 2017 jälkeen maksaa lupamaksua. Aikaisemmin luvan maksoi yhdistys ja puhelimia taisi olla vaivaiset kolme kappaletta.

Tuolloin puhelin maksoi 4 500 markkaa, eivätkä niitä yksityiset metsästäjät juurikaan hankkineet. Kun luvat vapautuivat ja hinnat laskivat, metsästäjät alkoivat ostaa henkilökohtaisiia puhelimia Tuolloin passimiehillä oli näköyhteys toisiinsa ja tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt.

Trackerin käyttö on Sillanpään mukaan paljolti mieltymyskysymys. Trackerin ohjelman voi ladata puhelimeen metsästyskoirien seurantaa varten.

Kytkemällä ohjelman Safety-ominaisuuden päälle, metsästäjä näkee myös muut maastossa liikkuvat ihmiset parin kilometrin säteellä, mikäli heilläkin on Tracker puhelimissaan ja sen Safety ominaisuus päällä.

– Koiramiehet ovat Trackeriin tykästyneet. Heidän mielipiteensä ratkaisee, naurahtaa Sillanpää.

– Jahtiporukalle viestimme tekstiviestein tarpeelliset muutokset ja Metso-rekisterin viestipalvelun kautta lähetämme ohjeet sekä säännöt jahtikauden alussa ja tietysti tarpeen mukaan jahdin aikana, hän jatkaa.

Koska aivan kaikilla ei ole älypuhelimia, tiedot viedään myös Metsästäjäliiton viestipalveluun, josta ne ovat varmasti kaikkein saatavilla. Yhdessä seurueessa on järkevää olla vain yksi ryhmä. WhatsUp-ryhmiä ja tekstiviestiryhmiä voidaan vapaasti perustaa, niihin ei tarvita Metsorekisterin palvelua.


Yhteyksien toimittava

Vantaalainen Juhani Laitinen kuuluu seuroihin Vantaalla ja Viitasaarella.

–Vantaalla olen hirvi-ja peuraporukassa ja Viitasaarella hirviporukassa. Kummassakin seurassa on Tracker jokaisella jäsenelle ja kaikki tiedot jaetaan jäsenten kesken. Sikäli kuin tiedän, myös kaikissa naapuriseuroissa on sama käytäntö. Kyse on suurelta osin turvallisuudesta. Takavuosina koira-GPS:n tietoja ei aina seuroissa jaettu, mutta tänä päivänä siihen on seuroissa herätty, sanoo Laitinen.

Vantaalla Laitinen toimi aikaisemmin jahtipäällikkönä. Tuolloin hän edellytti, että kaikilla porukan jäsenillä on Tracker.

– Se herätti jonkin verran ärtymystä, mutta loppujen lopuksi kaikki ne Trackerit hankkivat, Laitinen toteaa. Trackerin samoin VHF-puhelimen merkitys korostuu etenkin pääkaupunkiseudulla, missä metsästysalueet ovat pieniä ja vilkkaiden teiden pilkkomia.

– Metsästysalueet ovat pieniä, teitä on paljon, jolloin jokaisen on tiedetävä, missä metsästäjät ja koirat liikkuvat. Jos peura menee passiketjusta läpi, pitäisi ainakin yhden miehen olla riittävän lähellä autoa, jotta hän ehtii koiran eteen. Tälle autopassille on saatava sana nopeasti.

– Pääkaupunkiseudulla liikkuu luonnossa väkeä, jotka käyttävät Trackerin Safety-ominaisuutta. Näen jahdin aikana, jos joku ulkopuolinen liikkuu kahden kilometrin säteellä. Voin silloin ilmoittaa VHF:llä tai Trackerin viestipalvelulla muille porukan jäsenille, missä suunnaasa ulkopuolisia liikkuu. Radiohiljaisuus loppuu tarvittaessa, koska ulkopuolisia ei voi vaarantaa, Laitinen havainnollistaa.

Radiopuhelimien kuuluvuus vaihtelee valtavasti muun muassa maastonmuotojen mukaan. Peitteisessä ja mäkisessä maastossa se voi olla joitakin satoja metrejä, hyvissä olosuhteissa kilometrejä.

– Kerran Keski-Suomessa kuulin muita metsästäjiä jopa seitsemän kilometrin päähän. Itse käytän puolen metrin mittaista antennia ja reilun metrin maadoitusjohtoa. Kuuluvuus paranee huimasti ja joskus naapuriseurankin jutustelut kuuluvat, jos he sattuvat käyttämään samaa kanavaa, Laitinen kertoo.

Jos VHF ei kuulu, voi syntyä hankalia tilanteita.

–Yhdessä hirvijahdissa oli sovittu, että ylivuotisia lehmiä ja sonneja saa ampua. Kesken jahdin tuli tieto, ettei lehmiä saakaan ampua. Yksi passimies kuitenkin ampui, koska ei ollut kuullut peruutusta. Myöskään hänen viereiset passinsa eivät olleet komentoa kuulleet. Kun ajo alkaa ja on menossa, yhteydenpito sujuu Trackerin viestipalvelun kautta.

–Kerran naapuriseurasta tuli tieto, että hirveä oli ammuttu, mutta se pyrki haavakkona meidän alueellemme. Hirven sai ampua, jos se tulisi jonkin eteen. Olimme peurajahdissa, joten emme olisi ilman tuota tietoa osanneet hirveä edes odottaa, Laitinen sanoo.


Riittävä teho

Janakkalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Sankala näkee GPS-tietojen jakamisen mahdollisimman laajasti turvallisuustekijänä.

– Koirien sekä metsästäjien paikat ja liikkeet pitää tietää, muuten turvallisuusriski kasvaa. VHF-puhelimet tai muut vastaavat laitteet ovat tarpeen, kun esimerkiksi jahtipäällikkö antaa nopeita käskyjä.

– Jos kaikilla porukan jäsenillä on GPS-pannan tieto, VHF-puhelimet ja WhatsApp, johon voi antaa ryhmäkäskyn, on metsästyksen turvallisuus aika hyvin otettu huomioon. Voi olla, etteivät kaikki vanhan polven metsästäjät VHF:ää ole hankkineet, mutta tuolloin WhatsUpp voi korvata puhelinyhteyden. Puhelin on ainakin minun mielestäni kätevä. WhatsUpin seuraaminen vaatii jatkuvaa puhelimeen tuijottelua. Nykyiset VHF:t ovat lähetystehoiltaan riittävän vahvoja ainakin eteläisessä Suomessa.

– Tietysti maasto ja vaikkapa auringonpilkut voivat vaikuttaa kuuluvuuteen.

Kaatotieto välittyy usein VHF:n kautta.

Lisää artikkeleita aiheesta

Aseet ja Ammunta

Riistamestarin koulutus – Liian vaativaksi koettu

Riista-alan toimintaympäristön ja lainsäädännön tunteminen. Riistabiologia. Riistanhoito ja metsästys. Näiden asioiden osaaminen olivat pakollisia opintoja riistamestarin erikoisammattitutkinnossa. Lisäksi riistamestariksi kouluttautuvan…

Metsästys

Miten metsästyskoirien ja suurpetojen rinnakkaiselo turvataan?

Suurpetotilanne Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä merkittävästi siihen, miten koiran kanssa voi liikkua metsässä. Tietyillä alueilla tilanne vaikuttaa kaikkeen koiranpitoon ja…

Metsästyspolitiikka

Lait ohjaavat hirvijahteja – useampi pykälä tarvitsisi muutoksen

Oikeus metsästää on monitahoinen, hankalakin käsite. Näin sanoo Lapin yliopiston oikeusinformatiikan lehtori Jarmo Kiuru. Metsästystä harrastavan Kiurun mukaan oikeus metsästää…