Eduskunnassa toimii eräkerho, johon kuuluvat kaikki metsästäjätutkinnon suorittaneet kansanedustajat. Lisäksi kansanedustajille on järjestetty mahdollisuus suorittaa tutkinto vaalikauden aikana.
Toukokuussa eduskunnan eräkerhon puheenjohtajaksi valittiin ähtäriläinen Mikko Savola (kesk). Puheenjohtajuus kiertää vuosittain puolueiden välillä. Eräkerho järjestää metsästystä harrastaville kansanedustajille yhteistä toimintaa sekä toimii yhdyssiteenä eduskunnan, muun yhteiskunnan ja muiden parlamenttien välillä metsästykseen liittyvissä asioissa.
– Eräkerho osallistuu syksyisin Metsästäjäliiton järjestämään hirvijahtiin syksyihin, lisäksi kutsuja tulee jonkin verran esimerkiksi kunnilta ja kuntayhtymiltä jahteihin, Savola kertoo kerhon jahtitoiminnasta.
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Näin määritellään Suomen perustuslaissa. Koska eduskunta on ylin vallan käyttäjä ja lainsäätäjä, käytännössä kaikki metsästykseen liittyvät asiat viime kädessä ratkaistaan eduskunnassa. Siksi metsästäjien kannalta on merkityksellistä, miten kansanedustajat suhtautuvat metsästysharrastukseen. Mikko Savolan mukaan metsästyksen arvostus on eduskunnassa hyvällä tasolla. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin sanoo ilmassa olevan turhautuneisuutta, koska suurpetojen kannanhoidollinen metsästys karhun osalta on keskeytynyt useiden oikeuteen tehtyjen valitusten vuoksi. Myöskään suden kannanhoidollista metsästystä ei ole vielä kyetty aloittamaan.
– Kansanedustajat laajasti ymmärtävät suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen tärkeyden. Turhautumista esiintyy, koska suurpetojen kannanhoidolliset tarpeet eivät kohtaa lainsäädännön ja EU-direktiivin kanssa sillä tavalla, että metsästys olisi mahdollista.
Savolan mukaan tilanne on selkeä: Suomessa tarvitaan suurpetojen kannanhoidollista metsästystä, koska muuten kannat ”räjähtävät käsiin”. Huomioitavaa on, että Suomessa oikeuslaitos tulkitsee EU-direktiivejä eri tavalla kuin Ruotsissa. Länsinaapurissa, ja monissa muissa EU-maissa, metsästetään suurpetoja ilman, että komissio tai maan oikeuslaitos puuttuu asiaan. Suomessa ongelmana on, etteivät lainvalmistelijat eivätkä riistahallinto osaa laatia sellaisia suurpetojen kannanhoidolliseen metsästykseen oikeuttavia lupia, jotka tyydyttäisivät oikeuslaitosta.
Mikko Savolan mielestä lainsäädännön pitää olla niin selkeää, ettei se jätä tulkinnanvaraa. Savola myös kaipaa hallinto-oikeuteen takuuta käsittelyajasta.
– Tällä hetkellä hallinto-oikeudet ovat niin ruuhkaisia, että asioiden käsittely voi viedä aikaa 12-13 kuukautta. Olisi tärkeää, että oikeusasteista saataisiin päätökset nykyistä nopeammin.
Oikeusasteiden pitkät käsittelyajat näkyvät muun muassa siten, että kun hallinto-oikeus on ratkaissut kuluvalle syksylle karhunmetsästykseen myönnettyjen poikkeuslupien laillisuuden, karhujen metsästysaika on jo mennyt.
Lyijykiellon vaikutukset
Jo pidemmän aikaa EU:ssa on ollut vireillä lyijyhaulien käytön kieltäminen metsästyksessä. Suomessa lyijyhaulien kielto vesilintujahdeissa kiellettiin jo 1990-luvulla ja pari vuotta sitten koko EU:n alueella kiellettiin lyijyhaulien käyttö kosteikkoalueilla ja niiden suojavyöhykkeillä.
Lyijyn käyttö on päättymässä metsästyksessä kokonaan, mikäli helmi-maaliskuun vaihteessa julkaistu Euroopan komission oikeudellinen ehdotus lyijyn käytön rajoittamisesta ammuksissa ja kalastusvälineissä toteutuu. Esityksen mukaan lyijyhaulien käyttö metsästyksessä päättyy. Siirtymäaika on kolme vuotta. Lyijyhauleille tulee myös myyntikielto. Muutoksen siirtymäaika on viisi vuotta. Lyijyluoteja saa edelleen myydä, mutta lyijyluotien käyttö metsästyksessä päättyy esityksen mukaan keskisytytteisissä kaliipereissa, jotka ovat luodin halkaisijaltaan 5,6 mm tai suurempia. Siirtymäaika on 18 kuukautta. Esitys koskee siten käytännössä lähes kaikkia keskisytytteisiä kaliipereja kuten .222 rem ja .223 rem.
Pienemmille keski- ja kaikille reunasytytteisille kaliipereille ehdotettu siirtymäaika on 10 vuotta. Tällaisia kaliipereja ovat muun muassa .17 hmr ja .22 lr.
Poikkeuksena metsästyksessä sallitaan jatkossakin hylkeenmetsästys lyijyluodeilla ja täysvaippa- eli kokovaippaluodit (Full Metal Jacket eli FMJ) sekä Open Tip Match (OTM) eli tarkkuusammuntaan tarkoitetut ”reikäpääluodit”, esimerkiksi Lapua Scenar ja Sierra Match King. Ne ovat jatkossa sallittuja metsästyksessä niille riistalajeille, mitkä metsästysasetuksessa eivät vaadi osumasta laajenevaa luotia.
Lyijyhaulien käyttö myös ampumaradoilla päättyy. Siirtymäaika on viisi vuotta. Kansainvälisen urheiluammunnan vuoksi lyijyhaulien, koko 1,9–2,6 mm, käyttö voi jatkua ampumaradoilla 15 vuotta, jos ampumarata on saanut valtuutuksen jäsenvaltiolta, radalla on erittäin tiukat riskienhallintatoimet, muun muassa lyijyhaulien keräys kolmen vuoden välein ja ampuja on ampumaurheiluliiton jäsen.
Lyijyluotien käytölle ampumaradoilla ei ehdoteta uusia rajoituksia, toisin kuin Euroopan kemikaalivirasto ECHA komissiolle esitti. Tilannetta tarkastellaan kuitenkin 10 vuoden kuluttua rajoituksen voimaantulosta. Tällä linjauksella on suuri merkitys ampumaratojen säilymiselle, sillä alkuperäisessä EU:n kemikaaliviraston ECHA:n esityksessä radoilta olisi vaadittu mittavia ratainvestointeja. Yksinomaan Suomessa vaaditut rakenteet olisivat maksaneet pelkästään luotiradoille 575 miljoonaa euroa konsulttiyhtiö Rambollilla teetetyn selvityksen mukaan.
Mitä esitetyt muutokset merkitsevät suomalaisille metsästäjille?
– EU:n lyijykieltoesitys on ollut vireillä vuosia. Viimeisin esitys on metsästäjien ja reserviläisten kannalta myönteisempi kuin aiemmat esitykset, pahimpia sudenkuoppia on saatu pois neuvotteluiden tuloksena. Mutta ei uusinkaan esitys ole ongelmaton. Suhtaudun itse esitykseen kriittisesti. Lyijykieltoasia on nyt eduskunnan käsittelyssä ja suuri valiokunta määrittää eduskunnan kannan syksyn aikana, Mikko Savola toteaa.
1 000 ampumarataa
Hallitusohjelman tavoite on, että ulkoampumaratojen määrä olisi noin 1 000 vuosikymmenen loppuun mennessä. Painopiste on kivääriratojen ja toiminnallisten ratojen riittävässä määrässä koko maassa. Suomessa on noin 670 muiden kuin Puolustusvoimien hallinnoimaa ampumarataa.
Suurin osa näistä on pääasiassa seurojen tai yhdistysten jäsenten ylläpitämiä ja käyttämiä. Ratojen määrä on vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä. Vielä 1990-luvulla Suomessa oli arviolta 2 000 – 2 500 ampumarataa.
– Pidän tärkeänä, että on riittävästi ampumaratoja eri puolilla Suomea. Ampumataidon kehittäminen on tärkeää ja harjoittelu edellyttää riittävää ampumarataverkostoa. Ampumaradat ovat myös ampumaurheilua tai ammuntaa harrastavien harjoitteluun turvallisia paikkoja, Mikko Savola sanoo.
Hän kiinnittää huomiota ampumaratojen ympäristöluvitukseen.
Ampumaratoja säätelevä ampumaratalakiuudistus tuli voimaan kesäkuussa 2015. Tämän perusteella ampumaradat luokitellaan kahteen luokkaan.
Ampumaurheilukeskuksella tarkoitetaan ampumarataa, jossa on useiden lajien ratoja ja jolla saadaan ampua yli 300 000 laukausta vuodessa. Vähäisellä ampumaradalla tarkoitetaan ampumarataa, jolla on tarkoitettu ammuttavaksi enintään 10 000 laukausta vuodessa. Ympäristölupavaatimukset määräytyvät radan koon mukaan. Viime vuosilta on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ympäristölupaprosessi on ollut ylivoimainen este ampumarataa ylläpitävälle yhdistykselle. Ampumaratoja on jouduttu sulkemaan, koska lupaprosessin vaatimia selvityksiä ei ole pystytty toteuttamaan.
– Ympäristölupamenettelyä pitäisi saada muutettua joustavammaksi. Lisäksi kannustan metsästäjiä ja reserviläisiä tekemään yhteistyötä ratojen lupa-asioissa. Metsästäjät ja reserviläiset käyttävät usein samoja ratoja, Savola toteaa.
Hän myös painottaa uusien ratojen rakentamisen tärkeyttä olemassa olevien ratojen toiminnan turvaamisen ohella.
– Tarvitsemme uusia ratoja, jotta ratojen kokonaismäärää saadaan nostettua.
Mistä rahoitus uusille radoille?
– Parhaillaan on menossa useita hankkeita, joissa on mukana myös yksityistä rahaa. Selvää on, että myös valtiolla pitää olla mahdollisuus avustaa taloudellisesti uusien ratojen rakentamista, Savola linjaa.
Uusia harrastajia
Mikko Savola kiinnittää huomiota myös metsästysharrastuksen tulevaisuuteen, uusia harrastajia tarvitaan.
– Metsästysseuroissa on menty parempaan suuntaan siinä, miten uusia harrastajia otetaan mukaan toimintaan. Pitää muistaa, ettei nuoria ole liikaa. Siksi nuoret pitää toivottaa tervetulleiksi ja opettaa heille metsästystaitoja mestari-kisälli -mallilla.
Savolan kotipaikkakunnalla Ähtärissä on ollut mahdollista suorittaa metsästäjätutkinto koulussa.
– Tämän mallin soisin leviävän koko maahan. Metsästäjäntutkinto antaa erinomaisen pohjan harrastukselle, olisi hyvä jos sen voisi suorittaa koulussa.
Savola on itse metsästänyt parikymppisestä lähtien. Hänen oma 15-vuotias poikansa suoritti viime vuonna tutkinnon ja on innokas metsästäjä.
– Itse olen erityisesti hirvenmetsästäjä, kuulun hirviporukkaan Ähtärissä. Minun metsästykseni painottuu syksyyn, onneksi omassa porukassani ymmärretään työstäni johtuvat kiireet. En valitettavasti ehdi osallistumaan jokaisiin talkoisiin enkä jokaiseen jahtiin.
Lintujahdeissa Savola on käynyt kutsuttuna vieraana. Jatkossa lintujahteihin hän lähtee useammin, sillä poika on innostunut linnustamisesta.
Savola toivoo metsästäjien kertovan harrastuksen hyvistä puolista.
– Metsästyksestä levitetään myös vääriä mielikuvia. Siksi olisi tärkeää, että metsästäjät kertoisivat, mitä kaikkea harrastukseen kuuluu. Metsästäjät tekevät arvokasta työtä muun muassa riistanhoidossa ja suurriistan virka-aputehtävissä.
