Cockerspanielit ovat todellisia huumoriveikkoja. Ne touhuavat aina pilke silmäkulmassa, kertoo lajin harrastaja Jenni Juselius.
Pukkilassa asuva cockerspanielien kasvattaja on työskennellyt 20 vuotta klinikkaeläinhoitajana, ja täydentänyt koulutustaan opiskelemalla eläintenkouluttajaksi.
Aluksi hän osallistui metsästykseen vain koiranohjaajan roolissa, mutta koulutettuaan cockeristaan käyttövalion, hän päätti alkaa itsekin metsästämään ja pudottaa riistaa koiralleen.
Metsästyksen lisäksi Juselius osallistuu yhdistystoimintaan ja kuuluu Pukkilan Erämiehet ry:n hallitukseen ja on myös Cockerspanielit ry:n metsästystoimikunnassa.
Innostus rotuun sai alkunsa hänen miehensä harmittomasta lausahduksesta.
– Ensin kotiimme tuli käyttölinjainen englanninspringerspanieli, mutta sen ollessa vuoden ikäinen, totesimme ettei yhdestä koirasta riitä kahdelle kouluttajalle. Tuolloin mieheni ehdotti, että hankkisin itselleni ”vaikka jonkin kivan pienen cockerin” ja sain siitä kimmokkeen.
– Huomasin kokeissa, että cockerspanieli on rotuna hyvin yhtenevä englanninspringerspanielin kanssa ja aloin haarukoimaan sopivia käyttölinjaisten cockerspanielien kasvattajia.
Tuosta on nyt 12 vuotta ja perheen kodissa on tällä hetkellä kolme cockerspanielia sekä yksi englanninspringerspanieli.
Käyttölinjainen eroaa näyttelykoirasta
Cockerspanieli on vanha englantilainen lintukoirarotu. Kielentutkijat ovat löytäneet spanieliksi tulkitun sanan 1300-luvulta peräisin olevasta lakitekstistä. Omaksi rodukseen cockeri erotettiin virallisesti vasta vuonna 1901.
Cockerspanieli rotuna jakautuu näyttely- ja käyttölinjoihin. Näitä kutsutaan myös show- ja working-linjoiksi. Näyttelylinjaisten jalostuksessa painotetaan enemmän ulkomuotoa, ja käyttölinjaisten jalostuksessa käyttöominaisuuksia. Valtaosa cockerspanieleista Suomessa on näyttelylinjaisia.
– Ensimmäiset käyttölinjaiset cockerspanielit tuotiin Suomeen 1990-luvulla Englannista. Niitä kasvatetaan verrattain vähän Suomessa, sillä aktiivisia kasvattajia on reilu kymmenkunta. Syntyvien pentueiden lukumäärä vaihtelee ja pentuja tuodaan Suomeen myös ulkomailta. Myös Englannista, vaikka Brexit sitä merkittävästi vaikeuttikin, valaisee Jenni Juselius.
Pääsääntöisesti rotu on terve. Näyttelylinjaisiin verrattuna käyttölinjaisten terveyshaasteet ovat lähinnä luustopuolella.
– Vaihtelevan lonkkanivelterveyden lisäksi käyttölinjaisilla saattaa olla jonkin verran myös etujalkojen käyryyttä. Tämä on johtunut siitä, etteivät britit oikein luustokuvaa koiriaan, joten yllätyksiä voi ilmetä. Suomessa jalostukseen käytettävät yksilöt terveystutkitaan varsin laajasti.
Miellyttämisenhaluinen ja mutkaton
Jenni Juselius kasvattaa cockerspanieleita pienimuotoisesti kasvattajanimellä Arctic Forest. Pentueita on tullut kaksi eli vain silloin, kun perheellä on ollut tarve omalle uudelle koiralle.
– Tällä hetkellä cockerspanielimme ovat 12-vuotias Ria, joka on kennelin kantaemä ja isoäiti. Sen tytär on 4-vuotias Mörsä, ja tämän tytär on seitsemän kuukauden ikäinen Ruuti.
– Mörsän nimi tulee siitä, kun se oli pentueensa suurin narttu. Sanoimme sitä mörssäriksi, mutta varsinaisena kutsumanimenä se oli hieman pitkä, joten lyhensimme sitä. Ruutin nimi juontuu pentueteemasta, haulikoista, Juselius jatkaa.
Cockerspanielin kouluttaminen on siinä mielessä helppoa, että se on erittäin miellyttämisenhaluinen. Se myös motivoituu monesta ja oppii nopeasti.
– Luonteeltaan käyttölinjainen cockerspanieli on mutkaton, iloinen ja mielestäni kaikkein koirasosiaalisin rotu. Meillä on ollut myös kaneja ja kissa, joiden kanssa tämän rodun edustajat ovat viihtyneet mainiosti, selventää Juselius.
– Virikkeitä saanut koira osaa myös maata omistajansa kanssa sohvalla ja toteuttaa cockerspanieleille tyypillistä hellyyden osoitustaan. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”suffocating love”. Siinä koira makaa omistajansa rintakehän päällä ja on lähes kasvoissa kiinni, näin hengitetään samaa ilmaa.
Arjen hallittavuus edellytyksenä
Monesti metsästyksessä käytettävät muun rotuiset koirat koulutetaan metsästykseen tekemisen kautta eli metsässä metsästämällä. Käyttölinjaiset cockerspanielit sen sijaan koulutetaan toisin.
– Tälle rodulle on tärkeää antaa peruskoulutus ennen metsälle menoa. Tähän saattaa kulua aikaa vuodesta kahteen, koiranohjaajasta riippuen. Kannatan yhteiskoulutuksia, sillä ohjaajat ottavat oppia toisistaan ja koirat tottuvat samalla muiden koirakoiden aiheuttamaan häiriöön, kertoo Jenni Juselius.
– Järjestän koulutuksia siten, että kasvattini omistajat saavat tärkeät opit ja neuvot kasvattajalta, hän tarkentaa.
Lähtökohtana cockerspanielin kanssa on arjen hallittavuus. Kouluttamattomana rotu on varsin vallaton. Riittävällä koulutuksella koira on vaivaton eikä keksi turhia tempauksia saadakseen virikkeitä.
– Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa sekä aivo- ja nenätyöskentelyä päivittäin. Meillä tämä tarkoittaa laadukasta tuntia työpäivän jälkeen. Pelkkä lenkitys ei ole riittävää, sillä siinä koira toki pysyy fyysisesti huippukunnossa, mutta sen aivot eivät saa jumppaa.
– Juoksun ja leikin lisäksi voi tehdä päivittäin esimerkiksi 5-15 -minuutin koulutushetken. Joskus pihan nurmen ollessa pitkää, saatan heittää koirien iltapalan sinne. Aivo- ja nenätyöskentely yhdistyvät tuossa puuhassa oikein mukavasti.
Koiranäyttelyissä Juselius käy vain sen verran, että saa koirilleen H-laatuarvostelun eli ”metsämiehen sertin”.
Metsästystä rinnakkain
Cockerspanieli on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan metsästyskoira ja sen riistavietti on edelleen vahva.
Monesti metsästyskoirat kulkevat hyvinkin laajalla alueella ja tekevät ikään kuin siksak-liikettä etsiessään riistää. Sen sijaan käyttölinjaisen cockerspanielin kanssa metsästetään lähekkäin eli koirakko kulkee parina.
– Cockerspanieli metsästää haulikon kantaman sisäpuolella. Se siksakkaa ohjaajan edessä eli tekee riistaa etsiessään sulkamaista kahdeksikkoa. Pillillä asetetaan koiralle liikkumisen rajat ja ohjeistetaan, milloin sen tulee kääntyä, sanoo Jenni Juselius.
Metsästäessä cockerspanielia ohjataan pillillä ja käsimerkein sekä suullisin komennoin.
– Esimerkiksi istumiseen on viisi erilaista vihjettä ja niistä jokainen opetetaan koiralle erikseen. Suullinen, käsimerkki, pillimerkki, laukaus ja riistan siivittyminen. Kaikkiin niihin spanielin on istuttava.
– Riistan löytyessä koira pysähtyy riistan lähtiessä liikkeelle, sen jälkeen metsästäjä pudottaa saaliin. Koira noutaa saaliin metsästäjän käteen. Saalis reppuun ja matka jatkuu, summaa Juselius.
Juhlahetkiä metsissä
Koirien kanssa Jenni Juselius metsästää kaikkea pienriistaa, enimmäkseen lintuja ja jäniseläimiä. Omien koiriensa pennut hän luovuttaa ainoastaan metsästäviin koteihin.
– Käyttölinjainen koira ei ole niin kutsuttu sohvakoira, sillä rotu vaatii tekemistä ja vielä lisää puuhaa myös aivoille. Minusta on sääli, jollei käyttölinjainen koira pääse toteuttamaan viettiään ja tekemään sitä, mihin se on syntynyt eli metsästämään.
– Metsästän yleensä viikonloppuisin, ja joskus kelin salliessa saatan tehdä lyhyen metsälenkin myös työpäivän jälkeen. Arkisin tunnin lenkki on helposti toteutettavissa, hän jatkaa.
Juselius vietti syksyllä Utsjoella viikon koiriensa kanssa riekkojahdissa. Se oli monin tavoin mieleenpainuva elämys, koska spanielit toimivat riekkojen suhteen todella mallikkaasti. Unohtamatta upeita maastoja ja maisemia.
– Tietysti riistan saaminen on näillä Etelä-Suomen riistatiheyksillä aina juhlahetki. Sykähdyttävä muisto oli myös ensimmäisen fasaanin ampuminen omalle koiralle. Ja tietysti kaikki koepäivät ovat koirien kanssa aina jännittäviä metsästyspäiviä.
