Riekkojen maku on Meron mukaan kaikkein parhainta, ja kyseisiin lintuihin liittyykin seuraava muisto. Viime keväänä olimme hiihdelleet kolme päivää ja olin menossa takaisin kämpille. Huomasin tuolloin riekkotokan lentävän lähistölle. Olin ilman koiraa ja varsin uupunut, mutta päätin kuitenkin mennä tutkimaan aluetta. Lopputulemana paistoimme kämpillä herkullista riekkoa iltapalaksi. Kuhmossa Merolle tapahtui hämmentä- vä yhteensattuma, joka kuitenkin paljastui vasta jonkin ajan kuluttua. Olin ampumassa ensimmäisiä latva- lintujani eräästä metsäaukeaman kuusesta. Osuin teeriin, mutta emme kuitenkaan löytäneet lintua enää tämän jälkeen. Se ei onneksi estänyt teeripadan valmistumista tuona iltana. Myöhemmin ystäväni Ville Koleh- mainen oli metsästämässä Kuhmossa ja ampui samaisen kuusen latvasta teeren. Kävi ilmi, että sillä oli koteloitunut haa- va. Nauroimme, että kyseessä oli minun aiemmin ampumani yksilö. Riistaruokaa ja rauhoittumista Inka Mero pitää riistaruosta, lisäksi hän nylkee ja leikkaa saaliinsa yleensä itse. Hän haluaa hyödyntää tarkasti kaiken mahdollisen syötäväksi kelpaavan. Suosikkiruokiani ovat sous vide -ta- paan tehdyt riistaruoat, joita haudutetaan vakuumissa ja matalalla lämpötilalla. Sii- hen punaviinikermakastike ja maku on taivainen. Joulupöytään teen glögimarinoitua peuraa ja monesti sen kanssa valmistan myös punaviiniglögikastikkeen. Peuranli- haa käytetään perheessämme myös taval- lisena arkiruokana esimerkiksi lihapullien ja jauhelihakastikkeen muodoissa. Keitän maun vuoksi luut padassa ja käytän myös sisäelimet, kuten kielen ja sydämen. Mero haaveilee hyljejahdista sekä sak- sanhirven metsästykseen osallistumisesta. Toiveissa olisi myös päästä hiihtovaelluk- selle Aku-koiran ja miesystävän kanssa. Olisi hienoa, jos nämä toiveet toteu- tuisivat nyt hänen 10-vuotisen metsäs- tystaipaleensa juhlavuoden aikana. Tämä vuosi on toisellakin tapaa merkittävä, sillä Mero saavutti tammikuussa 50 ikävuoden rajapyykin. Metsässä pääsee vuorovaikutukseen luonnon kanssa, se on todellista pysäh- tymistä ja hetkessä olemista. Lukuisten kilometrien taivallukset, ilman puhelinta ovat rauhoittavia. Syksyt eivät harmita tätä innokasta met- sästäjää enää lainkaan, mieluisan harras- tuksen tultua kuvioihin. Samalla voi ihailla vuodenaikojen hienoa kirjoa luonnossa. Lisäksi metsästyksen parissa tapaa upeita ihmisiä. Tässä elämäntavassa ei voi esittää rooleja, vaan ihmisen pääsee kohtaamaan aidoimmillaan olenkin saa – nut monta hyvää ystävää metsästyksen kautta. n 78 I Ase & Erä Metsällä vietettyjä päiviä ei lasketa eletyiksi, vaan ne tulevat siihen päälle, sanoo pitkään Sakolla kivääreitä suunnitellut Kari Kuparinen Kari Kuparisesta eräneuvos Pitkän linjan metsästäjä, monissa metsästykseen ja ampumaratoihin liittyvissä luottamustehtävissä mukana ollut ja lähes 50 vuotta aseiden tuotekehityksessä työskennellyt Kari Kuparinen sai marraskuussa eräneuvoksen arvonimen. Ase & Erä I 79> T asavallan presidentti Alexander Stubb myönsi marraskuun lo- pussa kaiken kaikkiaan 66 arvo- nimeä. Yksi arvonimen saaneista oli eräneuvokseksi nimetty loppilainen, Sakossa työuransa tehnyt, Kari Kupa- rinen. Kuparisesta tuli näin maamme kahdestoista eräneuvos. Kuparisen ansiot niin riistanhoidon, metsästyksen kuin näihin liittyvän jär- jestötyönkin osalta ovat poikkeukselliset. Kuparinen teki lisäksi lähes viidenvuosi- kymmenen työuran muun muassa met- sästysaseiden kehitystyön parissa Sakolla Riihimäellä. Metsälle lähdin jo 15-vuotiaana, kun sain metsästyskortin ja aseenkantoluvan. Täällä Ourajoella ja Topenolla monet met- sästivät ja se innosti minutkin metsälle, kertoo yli 50 vuoden ajan metsästystä har- rastanut tuore eräneuvos Kari Kuparinen. Ensimmäisen metsäjäniksensä Kupari- nen ampui sukulaismiehensä Teuvo Ku- Kari Kuparinen tuotekehitysjohtajana ja Raimo Karjalainen toimitusjohtajana tekivät yhdessä töitä Sakon menestyksen eteen. parisen jänisjahdissa Lopen Launosissa vuonna 1973 ja samana vuonna myös ensimmäinen valkohäntäpeura tuli eräksi. Jahtikausi päättyi tuolloin jo vuo- denvaihteeseen. Minulla oli vielä peura ampumatta ja en lähtenytkään muiden nuorten tapaan uuden vuoden pippaloihin, vaan menin Leanderiin latoon kytikselle odottamaan peuraa ja myös uutta vuotta, kertoi Kuparinen hymyssä suin ensimmäi- sistä metsästysmuistoistaan. Seuraavana vuonna oli hirven vuoro ja syksyn 1974 ensimmäisenä jahtipäivänä kaatuikin hieno nelipiikkinen sonni. Isom- paa hirveä Kuparinen saikin kotimaan jahtimailla odottaa sitten pitkään ja vasta tänä syksynä kohdalle osui koti Suomessa kasipiikkinen iso hirvi. Vuodet metsällä ovat tuoneet tämän jälkeen paljon hienoja muistoja. Oman mökin Torhon sorsajahdit muun muassa jo edesmenneen eräneuvos Juha K. Kairi- kon ja muiden metsästyskavereiden kanssa ovat jokavuotinen perinne, mutta yhdeksi ikimuistoisimmaksi muistokseen Kupari- nen nostaa jahtimatkan Namibiaan yhdessä eräneuvos Jaakko Ojanperän kanssa. Tuolla matkalla ammuin hienon gu- du-antiloopin. Se jäi kyllä mieleen loppu- elämäksi ja toki monet muutkin hetket, joita olemme yhdessä ystäväni Jaakon kanssa muistelleet. Kanadan Quebecissä Kuparinen ampui sitten uransa suurimman hirven, kanadan- hirven, ja matka jäi mieleen myös siksi, että pian yhteisen jahtimatkan jälkeen Sakon maahantuontiyhtiö Stoegerin John Mock kuoli sairautensa uuvuttamana. Vanha sanonta kuitenkin kertoo, että päiviä metsälle ei lasketa elinpäiviksi, vaan ne tulevat siihen päälle. Näin se varmasti Johninkin kohdalla oli. Ehdim- me vielä siis metsälle yhdessä, muistelee Kari Kuparinen ja huomaan, että hän hie- man herkistyy tapahtumaa ja ystäväänsä muistellessaan. Lopen ampumaradalla näkyy vahvasti Kari Kuparisen kädenjälki. Kuva: Ari Pakarinen/Metsästäjäliitto 80 I Ase & Erä minnassa Kuparinen on ollut Lopella poik- keuksellisen aktiivinen toimien niin oman kotiseuransa puheenjohtajana, mutta myös muun muassa pitkään riistahoitoyhdistyk- sen puheenjohtajana. Paikallistoiminnassa Kuparisen rooli on ollut merkittävä myös Lopen reserviläiset ry:ssä, mutta myös am- pumaurheiluun keskittyvässä Ala-Hämeen ampumaseurassa. Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti Kuparinen on toiminut muun muassa. Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen alueellisessa riistaneuvostossa, Suomen metsästäjäliiton Etelä- Hämeen piirin piirihallituksessa ja Suo- men metsästäjäliiton kilpailutoimikunnas- sa. Eräneuvosten harvaan joukkoon kuuluu jo ennestään, myös toinen Lopella vaikutta- va ja muun muassa Suomen riistakeskuksen johtajana pitkään toiminut Reijo Orava. Kalenterissa merkintöjä Eläkkeelle päästyään ei Kari Kuparinen ole kalenteriaan tyhjentänyt, vaan ehkä jopa päinvastoin. Mutta eläkepäivinään Kuparinen toki toivoon kuitenkin, että aikaa myös metsälle olisi enemmän. Lintujahdit pohjoisessa hyvien koi- rien kanssa ovat jahteja, joita on tullut harrastettua liian vähän. Pohjoisen luonto ja maisemat houkuttelevat ja toivottavas- ti nyt eläkepäivillä olisi enemmän aikaa myös niihin. Nähtäväksi kuitenkin jää miten paljon Kupariselle aikaa jahteihin jää sillä Sakolta eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut niin Suomen Metsästysmuseon puheenjohta- Työura Sakolla Työuransa Kari Kuparinen teki Riihimä- ellä Sakolla. Ura alkoi yrityksen oman Sakon konepajakoulun kautta, kun isä oli huomannut lehdessä ilmoituksen. Kone- pajakoulu alkoi elokuussa 1975 ja ase- sepäksi Kuparinen valmistui pari vuotta myöhemmin keväällä 1977. Ensimmäinen työni oli sitten Sakon työkaluosastolla työkalujyrsijänä. Sitten kävin armeijan, mutta palasin heti takaisin Sakolle ja sinne jäin. Kesäkuussa 1979 aloitin sitten prototyyppiaseseppänä luodi- koiden ja tarkkuuspistoolien prototyyppien valmistamisen. Aloitin myös ampumakilpailuissa, yhdessä hyvän ystäväni Erkki Kaupin kanssa, asehuoltotoiminnan oman kilpa- ammuntaharrastuksemme lomassa, muis- telee Kuparinen työuransa alkua Sakolla. Seuraavaksi Kuparinen siirtyi Sakon asesuunnittelijaksi ja sitten tuotekehi- tyspäälliköksi. Vuonna 1995 Kuparinen nimitettiin Sakon tuotekehitysjohtajaksi ja samalla myös johtoryhmän jäseneksi. Tuotekehitysjohtajana Kuparinen toimikin lähes kolmenkymmen vuoden ajan aina eläköitymiseensä kevääseen 2023 asti. Kuparisen merkittäviä projekteja Sakol- la olivat muun muassa Sako 75 -luodikko- projekti, Sako TRG -tarkkuuskivääripro- jekti ja Tikka-luodikon tuotekehityksen johtaminen. Tikka-projektin siirtäminen Riihimäelle vuonna 1989 oli merkittävä alku Suomen asevalmistuksen keskittä- miselle juuri Riihimäelle. Sitten vuonna 2000 Beretta tuli Sa- kon omistajaksi. Muistan kuinka Berettan omistaja Ugo Gussalli totesi meille, että ”tehkää sellainen Tikka-kivääri, jolla saa- daan Yhdysvaltojen markkinoilla volyymit kasvamaan.” Ja mehän teimme, silloisen toimitusjohtaja Henry Paasikiven kans- sa, työtä käskettyä, hymyilee Kuparinen. Näin syntyi Tikka T3 -mallisto ja tähän päivään mennessä niitä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Sakolla olin töissä yhteensä lähes 48 vuotta, eri tuotekehitystehtävissä. Pitkän työurani aikana minulla oli useita erin- omaisia esimiehiä Sakon toimitusjohtajina, hyviä ammattitaitoisia asesuunnittelijoita ja aseseppiä kehittämässä Sakon maail- manluokan tuotteita, kiittelee Kari Kupa- rinen kollegoitaan mainiten erityisesti ase- suunnittelija Juha Aallon ja jakaa kunniaa, hänelle tyypilliseen tapaan, menestyksistä koko ”Sako-perheelle”. Sako oli kyllä asemiehen ja metsäs- täjän unelmatyöpaikka. Sako ja Beretta olivat erinomaiset työnantajat. Toimintoja, työmenetelmiä ja työntekijöiden olosuh- teita kehitettiin ja kehitetään tänäänkin koko ajan ja työntekijöitä ja osaamista arvostetaan. Kanadan Quebecissä Kari Kuparinen ampui sitten uransa suurimman hirven, kanadanhirven. Kuparinen haluaa myös kiittää Sakoa ja nykyistä toimitusjohtaja Juha Alhonojaa eräneuvoksen hakuprosessin mahdollista- misesta. Sakon ja Berettan mukaan lähtö eräneuvos-hankkeeseen, silloisen toimi- tusjohtaja Raimo Karjalaisen johdol- la, olikin upea kiitos ja kunnianosoitus pitkäaikaiselta työnantajalta Kuparisen elämäntyölle. Eräneuvos on elämäntyötunnus Tasavallan presidentin tekemällä päätök- sellä Kari Kuparinen liittyi harvalukuiseen eräneuvoston joukkoon. Ensimmäinen eräneuvos oli aikanaan vuonna 1989 ar- vonimen saanut seinäjokinen Seemi Pih- lajamäki. Ennen Kuparista eräneuvoksen arvonimen oli saanut maassamme vain yksitoista henkilöä. Viimeksi ennen Ku- parista eräneuvokseksi nimitettiin Jaakko Ojanperä vuonna 2018. Eräneuvosten joukosta löytyy useam- pikin Kuparisenkin ystävä niin jahdeista kuin työtehtävienkin kautta, kuten jo edes- mennyt eräneuvos, pitkäaikainen Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja, Juha K. Kairikko. Kairikon poika Kusti Kairikko olikin yksi sadoista Kuparista eri kanavissa onnitelleista ja onnittelu oli koskettava: ”Onnea eräneuvos! Tiedän yhden edes- menneen, joka on jossain nyt tyytyväinen nimityksestäsi”. Eräneuvoksen arvonimeä ei voi saa- da yksin metsästäjäansioista, vaan neu- voksilta edellytetään aina myös mittavaa paikallista, maakunnallista, mutta myös valtakunnallista järjestötyötä. Paikallistoi- Ase & Erä I 81 KUKA? Kari Kuparinen • Syntynyt Lopen Ourajoella 25.4.1958 • Perhe: puoliso Marja-Leena, tytär Annika ja vävy Ville • 48-vuotinen työura Sakolla mm tuotekehitysjohtajana mm. Suomen Metsästysmuseo ry:n ja Lopen Ampumaratayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja • Pitkä yhdistys- ja järjestöura kotiseura Topenon Erästä riistanhoitoyhdistykseen ja lukuisiin maakunnallisiin ja valtakunnallisiin tehtäviin Arvonimet Suomessa Arvonimi on kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus yhteiskunnan hyväksi tehdystä mittavasta työstä. Ar- vonimiä on käytössä hieman yli sata ja niistä arvokkaimmat ovat valtioneuvos ja vuorineuvos. Kari Kuparisen kanssa samaan aikaan arvonimi myön- nettiin yhteensä 66 ansioituneelle suomalaiselle. Vuorineu- voksen arvonimi myönnettiin toimitusjohtaja Annikka Hurmeelle ja pääjohtaja Timo Ritakalliolle. Ensimmäis- tä kertaa myönnetyn eurooppaneuvoksen arvonimen sai Suomen ensimmäinen EU-komissaari Erkki Liikanen, joka toimi tehtävässä vuosina 1995–2004. Arvonimiasioiden käsittelyä varten valtioneuvoston kans- lian yhteydessä toimii pääministeri Petteri Orpon (kok) johtama arvonimilautakunta, joka arvioi arvonimiesitykset ja puoltaa esityksiä tasavallan presidentin hyväksyttäviksi. Tasa- vallan presidentti myöntää arvonimiä arvonimilautakunnan käsittelyn jälkeen yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kari Kuparinen koki yhden ikimuistoisimman jahtimatkan Namibiassa yhdessä eräneuvos Jaakko Ojanperän kanssa. jana kuin myös Lopen Ampumaurheilu- keskuksenkin puheenjohtajana. Suomen Metsästysmuseon toiminnassa Kuparinen on ollut mukana vuodesta 1998 lähtien hal- lituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuodesta 2003 lähtien. Kaiken kaikkiaan olen kokenut met- sästyksen historian tallentamisen merkit- täväksi asiaksi. Riihimäki on maamme eräpääkaupunki Metsästysmuseon, Sakon, Suomen Metsästäjäliiton ja myös Erämes- sujen myötä. Riihimäen kaupungin tuki museon ja Erämessujen kehittämisessä on ollut merkittävää. Lopen Ampumaratayhdistyksen pu- heenjohtajana Kuparinen on toiminut vuo- desta 1993 alkaen. Ja nykyisin tehtävä vie aikaa ainakin reilusti puolipäiväisesti, kun rataa kehitetään suurilla investoinneilla niin äänien hallinnan kuin myös ampu- maolosuhteidenkin kehittämiseksi. Radalle valmistui jo 300 metrin rata ja seuraavaksi pitäisi saada valmiiksi Etelä- Suomen ensimmäinen avoin 1 000 met- rin ampumarata. Ensi vuodelle olemme suunnitelleet myös suosiota kasvattavan sporting-radan rakentamista. Lopen kunnan panostus Ampumaur- heilukeskuksen rakentamisessa on ollut erittäin merkittävä. Ilman kunnan panosta- mista maa-alueiden hankintaan ja ympäris- tölupien nopeaan käsittelyyn radan raken- taminen ei olisi ollut mahdollista Lopelle. Lopella tilanne on hyvä, mutta monen ampumaradan kohdalla tilanne mm. ympä- ristöluvan ja monien muiden lupien kanssa on haastava. Kuparinen haluaakin osal- taan olla kokemuksen kautta edistämässä uudistuksia luvitusten sujuvoittamiseksi. Ampumaratojen ympäristöluvitus on tällä hetkellä pitkä ja paljon rahaa vievä prosessi. Jos tavoitteeseen halutaan päästä, pitää prosessia jouhevoittaa ja radat pitäisi saada edullisemmin toteutettaviksi. Vastuullista riistanhoitoa Eräneuvos Kari Kuparinen muistuttaa, että metsästys on paljon muutakin kuin varsinaisia jahtipäiviä. Eläin- ja riista- kantoja hoidetaan vastuullisesti ja myös eläinten ruokinnalla pyritään pitämään sorkkaeläimiä poissa teiden lähettyviltä. Metsästäjät ovat hoitaneet Suomen riistakantoja hyvin. Katson, että lupapoli- tiikka on ollut järkevää ja Suomen riista- kannat on pystytty pitämään elinvoimai- sina. Suurpetopolitiikkaa pitäisi kuitenkin hoitaa vielä enemmän asiantuntijoita ja metsästäjiä kuunnellen. Suurpetojen aiheuttamat ongelmat esimerkiksi maataloudelle tai vaikkapa koirille tulisi ottaa huomioon suurpeto- politiikkaa suunnitellessa, ottaa Kupari- nen kantaa nyt julkisuudessakin kuumana käymään suurpetopolitiikkaan. Kuparinen muistuttaa, että varsinkin pienten sork- kaeläinten kuten peurojen ja kauriiden talviruokinta on lajeille elinehto. Kiitollinen perheelleen ja Topenon Erälle Haastattelun lopussa keskusteluun nousee vielä pitkä ura metsästyksen ja kaiken siihen liittyvän ympärillä. Ensimmäisenä Kari Kuparinen haluaa kiittää perhettään. Erityiset kiitokset kuuluvat vaimolle- ni Marja-Leenalle, tyttärelleni Annikalle ja Ville -vävylle. Perhe on tukenut minua näissä kaikissa, mutta myös usein yhdessä istumme syömään riistaruokaa kotimme tai mökkimme pöytää. Tyttärestä ja vä- vypojasta olemme saaneet erinomaiset riistakokit perheeseemme. Kiitosta Kuparinen antaa myös omalle kotiseuralleen Topenon Erälle ja loppilai- sille metsästäjäkavereilleen laajemminkin. Varsinkin alkuaikoina vuodesta 1973 lähtien sain vanhemmilta metsästäjiltä paljon oppia metsästyksen ja ammunnan parissa. Ja totta kai pitkä työura Sakossa on tuonut paljon alan yhteyksiä ja yhteis- työkumppaneita eri puolilta maailmaa. Heidän kanssaan olen saanut kokemuksia niin metsästyksen, kuin ammunnan saralla. Hyvät yhteydet ja yhteistyökumppanit ovat edesauttaneet erittäin paljon Sakon asei- den kehityksessä saaduista kokemuksista. Kari Kuparisesta huokuu päällimmäi- senä kiitollisuus, kun hän pohti elämään- sä ja uraansa arvokkaan eräneuvoksen tunnustuksen saatuaan. Asetta, kynäänsä eikä hanskojaankaan mies ei kuitenkaan ole naulaan laittamassa. Eläkepäivät antavat kuitenkin mah- dollisuuden tehdä ja kokea myös sellaisia asioita, joihin ennen ei ole ollut aikaa, päätti Kari Kuparinen haastattelunsa on- nellisena. n 82 I Ase & Erä TUOTEUUTISET Seuraavassa numerossa Nyt 33 numeroa kaupanpäälle! Uuden kestotilaajan etu! Ammunnan harjoittelu, koulutus, jahtimatkat ja jousimetsästys Metsästykseen sopivat veneet ja kanootit sekä tarvikkeet. Sisäampumaradat ja simulaattorit. Ammuntakoulutukset. Ilma-aseet. Ilmestyy viikolla 11 maaliskuussa 2026 Ilmoitusvaraukset 16.2.2026 mennessä iiro.jaaskelainen@karprint.fi 040-753 8555 2/2026 (8+3 numeroa, nyt vain 85 euroa.) Tutustu täysin uuteen verkkolehteen: www.asejaera-lehti.fi Mainitse tilatessasi koodi UUSI2026 tilaukset@karprint.fi Tilauspalvelu: 040-729 1445 Ma-ke klo 9-11.30 Back on Trackin Bay-toppatakissa on lämmin, hankaamaton vuori. Back on Trackin Eddie on monikäyttöinen koiran paita. Monikäyttöinen koiran paita Back on Trackin Eddie on monikäyttöinen koiran paita, joka sopii yhtä hyvin pitkiin kävelyihin ja aktiviteetteihin, kuin koiran lepää- miseen ja rentoutumiseen kotona. Täydellinen myös lämmittäväksi kerrokseksi ulkoilutakin alle. Paita on pehmeää, joustavaa ja miel- lyttävää Iontex-kangasta. BAY-lämpötakki koirallevedenpitävä ja lämmittävä Back on Trackin BAY-toppatakki varustaa koirasi kohtaamaan vaihtelevat sääolosuhteet ja haastavat ympäristöt. Takki on kevyt ja kestävä, ja sen sisäpuolen kudottu, hankaama- ton vuori sisältää Welltex-teknologian, joka auttaa pitämään lihak- set lämpiminä ja notkeina stimuloimalla verenkiertoa. AFRIKKALAINEN SIKARUTTO LEVIÄÄÄLÄ TUO TUHOISAA TULIAISTA Afrikkalaisen sikaruton leviämisen uhka Suomeen on kasvanut. Tauti leviää ihmisen mukana helposti uusille alueille. Tartunta Suomessa aiheuttaisi vakavaa haittaa metsästykselle ja sikataloudelle. Metsästysmatkoja ei tule tehdä tartunta-alueille Jos kuitenkin käyt metsästysmatkalla, noudata palatessasi huolellisesti Ruokaviraston pesu- ja puhdistus- ohjeita. Ohjeita tulee noudattaa, vaikka olisit metsästänyt muuta riistaa kuin villisikoja. sikayrittajat.fi ruokavirasto.fi/asf Tuliaistuonti on merkittävä tautiriski Suomeen ei tule tuoda tartuntamaista sian lihaa tai lihajalosteita, villisikojen ruhoja tai niiden lihaa, käsittelemättömiä taljoja tai muita metsästysmuistoja. Tuontirehut voivat levittää tautia Älä käytä riistan ruokintaan tartuntamaista tuotuja kuumentamattomia rehuja. Muista, että villisiat voivat käydä myös muille riistalajeille tarkoitetuilla ruokintapaikoilla. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt laajasti Euroopan alueella. Virossa tautitilanne on erittäin vakava. AFRIKKALAINEN SIKARUTTO LEVIÄÄÄLÄ TUO TUHOISAA TULIAISTA Afrikkalaisen sikaruton leviämisen uhka Suomeen on kasvanut. Tauti leviää ihmisen mukana helposti uusille alueille. Tartunta Suomessa aiheuttaisi vakavaa haittaa metsästykselle ja sikataloudelle. Metsästysmatkoja ei tule tehdä tartunta-alueille Jos kuitenkin käyt metsästysmatkalla, noudata palatessasi huolellisesti Ruokaviraston pesu- ja puhdistus- ohjeita. Ohjeita tulee noudattaa, vaikka olisit metsästänyt muuta riistaa kuin villisikoja. sikayrittajat.fi ruokavirasto.fi/asf Tuliaistuonti on merkittävä tautiriski Suomeen ei tule tuoda tartuntamaista sian lihaa tai lihajalosteita, villisikojen ruhoja tai niiden lihaa, käsittelemättömiä taljoja tai muita metsästysmuistoja. Tuontirehut voivat levittää tautia Älä käytä riistan ruokintaan tartuntamaista tuotuja kuumentamattomia rehuja. Muista, että villisiat voivat käydä myös muille riistalajeille tarkoitetuilla ruokintapaikoilla. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt laajasti Euroopan alueella. Virossa tautitilanne on erittäin vakava. PAL.VKO 2026-10 177519-2601 Tutustu tuotteisiimme www.svala.com Tekniset alus- ja välikerrokset pohjoisen vaativiin olosuhteisiin. Svala of Finland_Ase -ja erälehti_takakansi_210x260+3mm.indd 1Svala of Finland_Ase -ja erälehti_takakansi_210x260+3mm.indd 1 9.1.2026 15.149.1.2026 15.14
Jaa artikkeli
