Aseet ja Ammunta, Patruunat

Hyvä hirviluoti ja tarkka osuma pitävät lihahävikin kurissa

Hirviluodin valinta on asia, jonka moni metsästäjä ohittaa olankohautuksella. Otetaan niitä patruunoita, mitä sattuu olemaan jäljellä. Sitten muutama kohdistuslaukaus radalla ja metsälle. Hirviluodeissa on kuitenkin suuria eroja. Kaiken lisäksi luoti pitäisi osata sijoittaa oikeaan paikkaan.

Moni metsästäjä laittaa huomattavan paljon rahaa metsästyskivääriin, mutta kiikaritähtäimen kanssa jo nuukaillaan. Kun kyse on patruunoista, moni kiristää kukkaron nyörit tiukalle. Ikävä kyllä asenne on liian usein se, että kyllä se hirvi kuolee halvimmillakin patruunoilla ja luodeilla.

Ajatustapa on väärä. Halpisluotikin voi tappaa hirven, mutta samalla lihaa saattaa mennä hukkaan kilotolkulla.

Tutkitaanpa hieman maaliballistiikkaa eli sitä, miten luoti käyttäytyy kohteessaan. Hirvipatruunan luodin lähtönopeus voi olla käytännössä välillä 750 – 920 metriä sekunnissa. Kun luoti osuu eläimen kudokseen, se alkaa puristamaan kudosta kasaan ja aiheuttaa paineaallon, joka etenee säteittäisesti iskukohdasta.
Paineiskun etenemisnopeus on tuhat viisisataa metriä sekunnissa ja sen vaikutusaika noin yksi miljoonasosa sekuntia. Paineisku, joka on satakertainen verrattuna ilmakehän paineeseen, aiheuttaa vakavaa tuhoa kaukanakin varsinaisesta haavakanavasta. Kova kudos johtaa hyvin painetta eteenpäin, samoin nesteen täyttämät putket, kuten valtimot sekä laskimot, jotka voivat sijaita etäällä varsinaisesta osumakohdasta.
Luodin aiheuttama tilapäinen haavaontelo, joka saattaa olla 10 – 20 kertaa suurempi kuin luodin oma läpimitta, pumppaa painetta muutaman millisekunnin ajan ja vetäytyy sitten kasaan. Tämän seurauksena haavaonteloon syntyy alipaine, joka vetää haavaan likaa ja bakteereja ulkopuolelta sisääntulo- ja ulosmenoaukkojen kautta.


Ampumahaava ei vuoda välttämättä alkuvaiheessa lainkaan verta. Tästä on monella metsästäjällä kokemuksia, kun lumikelillä ensimmäiset verijäljet sorkkaeläimestä löytyvät vasta useamman kymmenen metrin päässä paikasta, jossa eläin sai osuman.

Metsästysluotien tehtävä

Hyvälaatuiset bondatut luodit sienettyvät kauniin hallitusti ja jäämäpainot ovat suuria. Lihanhävikki oli kaikissa tapauksissa varsin pieni.

Historian hämärissä hirviä on kaadettu jopa parikymmengrammaisilla lyijyisillä musketin kuulilla. Tänä päivänä perinteiset lyijysydämiset laajenevat luodit tekevät tilaa markkinoilla umpianeesta valmistetuille laajeneville metsästysluodeille.

Luodin tehtävänä on aloittaa avautuminen välittömästi osumasta, läpäistä riittävästi ja luovuttaa energiansa heti osumasta alkaen hirven kudoksiin ja tappaa se mahdollisimman tehokkaasti. Luodin pitää osuman jälkeen sienettyä kunnolla. Kun luoti sienettyy yli kaksi kertaa alkuperäisestä halkaisijastaan, se tekee laajan haavakanavan ja jättää energian tehokkaasti riistaeläimeen. Luoti ei saa menettää liikaa painostaan. Mitä suurempi luodin jäämäpaino on, sitä tehokkaammin se on luovuttanut energiansa kudoksiin. Kaiken tämän lisäksi luodin pitäisi osua oikeaan kohtaan eläimessä, jotta henki lähtee. Toisaalta tappavan osuman pitäisi olla sellaisessa paikassa, ettei lihaa mene hukkaan turhaan.

Vanhan liiton isoisän aikaiset lyijykärkiset metsästysluodit eivät mielestäni ole enää toimiva ratkaisu nykyaikaiseen hirvijahtiin. Vaikka lyijysydän olisi kiinnitetty tavalla tai toisella luodin vaippaan, niin luodin käyttäytyminen on varsinkin kovissa luuosumissa aina ennalta-arvaamatonta. Liian usein lyijysydän irtoa vaipasta ja pirstoutuu pieniksi partikkeleiksi eläimen kudoksiin. Lyijyä voi levitä jopa neljänkymmenen sentin päähän osumapaikasta.

Muistan takavuosilta, kun erään sen aikaisen metsästysseuran jäsen nuukaili patruunoiden kanssa. Hän käytti ikivanhoja lyijysydämisiä luoteja. Sitten koitti jahti, jossa kaverin eteen tuli hirvi. Laukaus lähti alle kolmenkymmenen metrin matkalta ja luoti osui keskelle lapaa. Luoti pirstoutui kudoksiin ja suuri osa hirven etupäästä meni monttuun. Kaveri sai ukaasin, että jos hän käyttää vastedes tällaisia luoteja, hän joutuu vaihtamaan seuraa.

Jos varastostasi löytyy vanhoja lyijykärkisiä luoteja, ammu ne harjoituksissa tauluun. Jos kuuden, seitsemänkympin patruunalaatikko on liian arvokas investointi syksyn jahtiin, hirvenmetsästys ei ole sinun harrasteesi. Ainakaan ampujana.

Luotien konstruktioita

Täysaineiset kupariluodit valtaavat alaa yhä enemmän. Se ei ole ihme, kun katsoo miten kauniisti ja hallitusti kuvan luodit ovat muotoutuneet. Se merkitsee hyvää tappotehoa ja vähäistä lihanhävikkiä.

Kun luodin lyijysydän on kiinnitetty mekaanisesti luodin vaippaan, tulosta alkaa syntyä. Mekaaninen sidos pitää lyijysydämen suhteellisen hyvin kiinni vaipassa ja luoti muotoutuu eli sienettyy osumassa halutulla tavalla. Usein luodin jäämäpaino on korkea, mikä tarkoittaa vähäistä lihanhävikkiä.

Lapuan kaksitoistagrammainen Mega on edelleen toimiva valinta hirvijahtiin.
Monet nykypäivän luodeista ovat bondattuja. Näissä luodeissa kemiallinen juotos pitää lyijysydämen kiinni luodin vaipassa. Luodit sienettyvät mallikkaasti, kestävät luuosumia ja jäämäpainot ovat suuria. Silloin luoti on luovuttanut energiansa tehokkaasti, eikä lihaan jää lyijyä. Olen käyttänyt vuosikausia Norman Oryxiä, painoltaan 10,7 grammaa. Se on toiminut moitteitta niin valkohäntäpeurojen, hirvien kuin suurten hylkeidenkin jahdissa.

Metsästysluodeissa on muitakin konstruktioita. Herra nimeltä John Amos Nosler ei ollut tyytyväinen luotitarjontaan 1940-luvulla. Metsästysreissuilla Brittiläisessä Columbiassa hän tuskaili luotien kanssa, jotka eivät tunkeutuneet tarpeeksi syvälle saaliseläinten kudoksissa. Se tiesi heikkoa tappotehoa.
Kun markkinoilta ei löytynyt sopivaa luotia, John kehitti sen itse. Lopputuloksena oli puolivaippaluoti, jossa oli väliseinä. Vuonna 1948 markkinoille tulleen Nosler Partitionin kärki laajene nopeasti ja luodin takaosa tunkeutuu syvälle eläimen kudoksiin. Mikä parasta, luoti muotoutuu hienosti laajalla nopeusalueella. Se tekee siitä hyvin monikäyttöisen. Kun kyttäsin aikoinaan valkohäntäpeuroja, elukka ei ottanut askeltakaan sen jälkeen, kun Nosler tömähti sen lapaan.

Väliseinämällisisä luoteja ovat myös Swiftin A-Frame ja Sakon Twinhead II. Muistan, kun aikoinaan ammuin paljon Sakon TRG 42:lla, kaliiperissa .338 Lapua Magnum. Sitä piti tietenkin kokeilla myös sorkkaeläinjahdissa. Sako latasi patruunat Swiftin A-Frame -luodeilla ja lähtönopeus oli vain 740 metriä sekunnissa. Kaadoin sillä alle sadan metrin matkalta kookkaan hirvisonnin. Sijoitin luodin keskelle lapaa ja lihaa meni hukkaan käsittämättömän vähän. Iso kaliiperi ja maltillinen luodin lähtönopeus – siinä sen salaisuus.

Lyijyluodit pannaan

Miltä näyttää lyijysydämisien luotien tulevaisuus? Kun lyijysydämiset metsästysluodit kielletään, jäljelle jäävät umpiaineesta valmistetut luodit. Ne on valmistettu puhtaasta kuparista tai kuparin ja sinkin sekoituksesta. Jää nähtäväksi sallivatko uudet vaatimukset pienen määrän lyijyä materiaalissa aineen työstön helpottamiseksi.

Kupariluodit ovat ympäristöystävällisempiä kuin lyijyluodit, mutta ongelmiakin on. Puhtaan kuparin tiheys on 8,92 ja lyijyn 11,34. Pienempi tiheys pienentää myös ballistista kerrointa ja luodin tuottamaa energiaa.
Käytännössä tällä ei ole juurikaan merkitystä, sillä hirvenmetsästyksessä ampumamatkat ovat pääsääntöisesti lyhyitä. Normimatka on parista kymmenestä metristä alle sataan metriin. Pitkän urani aikana olen kaatanut melkoisen määrän hirviä, mutta vain yhden yli sataan metriin.
Lapuan Naturalis aloitti kupariluotien, sisältää 99,9 prosenttia kuparia),esiinmarssin vuonna 2002. Luotia on kehitetty vuosien varrella ja puhtaasta kuparista valmistettu luoti avautuu herkästi eri nopeuksilla. Seoskuparista valmistetut luodit ovat jopa kuusikymmentä prosenttia kovempia kuin puhtaasta kuparista valmistetut luodit. Joten eroja on luotien ja luotien välillä. Puhtaasta kuparista valmistettu luoti on sitkeä, joten se kestää kovia lähtönopeuksia.

Naturaliksen raskaammat luodit avautuvat mallikkaasti myös hitaammissa nopeuksissa. Luodin kärjen venttiili käynnistää avautumisen heti osumasta ja luoti sienettyy ilman hajoamista. Esimerkiksi Lapua Naturalis N558 on tunnettu hyvistä ominaisuuksistaan. Luoti toimii nopeuksilla 490-1 000 metriä sekunnissa, mikä on hyvä saavutus. Jäämäpaino on käytännössä aina lähes sata prosenttia.
Umpikuparisia luoteja on melkoisesti markkinoilla, kuten Barnes X ja TSX, Lapua Naturalis, Remington Copper Solid ja lähes umpikupariset Nosler E-Tip, Hornady GMX.

Sakon valikoimissa on Powerhead Blade, jonka kärjessä on vihreä muoviosa, jonka pitäisi parantaa luodin aukeamista hitaammillakin nopeuksilla. Sakon Powerhead II on Barnesin Tipped TSX varustettuna polymeerikärjellä ja veneperällä. Luodin hyvien ballististen ominaisuuksien vuoksi se soveltuu myös pitkän matkan laukauksiin.

Uusimpana tulokkaana markkinoilla on Lapuan TRX -luoti. Tämä luoti on jatkokehitetty vanhasta tutusta Naturalis -luodista. Luodilla on markkinoiden korkein BC-kerroin luokassaan ja erinomainen osunta. Polymeeristä valmistettu kärki varmistaa hallitun laajenemisen myös alhaisemmilla nopeuksilla. Tämän ansiosta luoti toimii pidemmilläkin ampumamatkoilla ja terminaaliballistinen suorituskyky on omaa luokkaansa.

Halpisluotien ryhmäkuva kertoo korutonta kieltään. Kaikkien luotien lyijysydämet ovat hajonneet tai irronnet ja lihanhävikki on ollut mittavaa. Ampuja voi tehdä muutaman euron säästöllä satojen eurojen vahingon. Käytä ainoastaan huippuluokan patruunoita ja luoteja!

Lisää artikkeleita aiheesta

Aseet ja Ammunta

Riistamestarin koulutus – Liian vaativaksi koettu

Riista-alan toimintaympäristön ja lainsäädännön tunteminen. Riistabiologia. Riistanhoito ja metsästys. Näiden asioiden osaaminen olivat pakollisia opintoja riistamestarin erikoisammattitutkinnossa. Lisäksi riistamestariksi kouluttautuvan…

Metsästys

Miten metsästyskoirien ja suurpetojen rinnakkaiselo turvataan?

Suurpetotilanne Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä merkittävästi siihen, miten koiran kanssa voi liikkua metsässä. Tietyillä alueilla tilanne vaikuttaa kaikkeen koiranpitoon ja…

Aseet ja Ammunta

Huippusepän nallilukkokiväärillä voi yltää sataan pisteeseen

Mustaruutiaseiden harrastaja kuulee monesti radalla kysymyksen, osuuko tuolla mihinkään. – Sen kysymyksen olen kuullut aika monta kertaa. Vastauksena voin näyttää vaikka…