Mikäli aseen toiminta tuntuu sujuvan, kannattaa silti pyrkiä irrottamaan lukko aseesta ja tarkastella sitä. Vaikkakin on harvinaista että lukossa olisi suuria vaurioita kannattaa varmistaa, Kiinnitä huomiota rautojen takaosan kohdille. Puutukeille tyypillisesti tukin eläessä vuosien saatossa ja jos kiinnitysruuvit ovat olleet löysällä saattaa halkeamia alkaa esiintyä. Jos aseessa on optiikkaa, kuten tässä 8×56 Frankonia, sen jalkojen tukevuus on syytä tarkistaa samalla. Tukki on ehjän ja siistin näköinen. että lukon olakkeissa ei näy halkeamia vai muita selkeitä vaurioita. Pinnoitteet kunnossa? Aseen sinistyksen tai muun pintakäsittelyn kunto on lähinnä ulkonäköseikka, ja koska pintakäsittelyn kestävyys riippuu asemer- kistä, ei sen myötä voi kuitenkaan päätellä paljoakan aseen aikaisemmasta käytöstä. Selkeä kuluminen kertoo kuitenkin omaa tarinaansa käytön kestosta ja hoitamatta jääneet ruostetahrat puolestaan omaansa. Mikäli omistajan silmään käy liian vau- rioitunut pinnoitus on se kuitenkin paikat- tavissa esimerkiksi pikasinistysaineella, ja .308 on monikäyttöinen patruuna, jonka tehovalikoima ulottuu kyyhkystä karhuun. 58 I Ase & Erä mikäli aseen pinnoitukseen haluaa kun- nolla kestävyyttä, voi sen pintaan hank- kia esimerkiksi kohtalaisen hinnakkaan Cerakote-maalauksen. Mikäli hankintabudjetti on rajallinen, kuten meillä useimmilla, käytetyn kivää- rin osto voi olla hyvinkin järkevä valinta. Varaudu kuitenkin hankinnassasi käymään läpi yllä mainittuja seikkoja varmistaak- sesi että hankittava ase on kohtalaisessa kunnossa ja turvallinen. Peilaa vaatimuksiasi aseen käyttötarkoi- tukseen ja hintaan, ja voit löytää itsellesi hyvinkin toimivan yksilön edullisesti. Kaliiperin valinta Mikä olisi hyvä kaliiperi? Suomessa .308 on yleisin luodikko, ja sille on syynsä. Toimittaja itse suosii .308 -kaliiperiä, koska sen riistakirjo on laaja kyyhkystä karhuun. Lisäksi patruunakustannukset ovat kohtuulliset. Kaliiperi .308 Winchester (.308 Win.) kehitettiin vuonna 1952 Winchester-Olin yhtiön tuotekehitelmänä. Uusi kaliiperi ke- hitettiin alunperin korvaamaan vanhempi pitkähylsyinen .30-06, säilyttäen kuitenkin vuonna 1906 luodun patruunavanhuksen hyvät ballistiset ominaisuudet. Kaliiperin kehitystyö aloitettiin jo vuonna 1944. Pitkällisten testien jälkeen päädyttiin vuonna 1949 FA-T1E3 messinkihylsyl- lä varustettuun T65E3 nimeä kantavaan patruunaan. Kaliiperi soveltuu hyvin tark- kuusammuntaan ja sekä pienen että myös suurriistan metsästykseen. Siitä tuli pian erittäin suosittu, ensin Yhdysvalloissa ja pian ympäri maailmaa. Patruunan pienin metsästysluoti painaa 6,6 grammaa ja mak- simi luodin paino on noin 13 grammaa. n .308-patruunan erilaisia metsästyslatauksia. (Lähde: Valmistajien tuotesivut). Laatuaseen piipun tulisi kestää 10 000 ja jopa 15 000 laukausta. Vapaasti etutukista irti olevan piipun välys saisi olla sellainen, että seteli mahtuu piipun ja etutukin välistä. Ase & Erä I 59 PUSKARADIO L uonnonvarakeskus toteutti hirvi- en lentolaskennat Uudellamaalla tammikuun puolivälin tuntumassa. Laskennan tuloksia käytetään hirvikan- nan arvioinnin kehittämisessä ja helmi- kuussa 2026 julkaistavan kanta-arvion aineistona. Hirvikannan arviointi perustuu usei- den tietolähteiden yhdistämiseen. Läh- teisiin kuuluvat lentolaskennan lisäksi muun muassa metsästäjien jahdin aikana kirjaamat havainnot ja saalisilmoitukset, arvio jahdin jälkeen jäävästä kannasta ja hirvikolaritilastot. Hirvien lentolaskennat toteutuivat Uudellamaalla 64 I Ase & Erä M etsästävillä suoma- laisilla Suomessa on noin 1,5 miljoonaa lu- vanvaraista ampuma- asetta. Aseet keskitty- vät lajia harrastaville ihmisille, jotka katsovat tarvitsevansa jah- tiin sekä kiväärin että haulikon, ehkäpä useita. Usean aseen omistamisessa on omat riskinsä, jotka saattavat tulla esiin aseen huollon laiminlyömisenä. Puisissakin tukeissa on huimia laatu- eroja. Vaikka aseiden tukit valmistetaan usein pähkinäpuusta, on niissäkin laatu- eroja. Pähkinäpuisen tukin arvon määrää pääasiassa puumateriaalin laatuluokka ja työn laatu yleensä. Tässä viimeistelyn laatu ja karhennusten tiheys ovat olleet määrääviä. Mitä tiheämmät karhennukset ovat, esimerkiksi 32 linjaa tuumalla, sitä vaativammat ne ovat toteuttaa. Myös vaahteraa käytetään, pääasia puumateriaalissa on se, että se on kovaa, tiivistä ja tietenkin näyttävää. Pähkinä- puissakin on eroja, ja kalleimmat aseet on yleensä varustettu Juglans Regiaeli Milloin täytyy puutukki viedä ammattilaisen hoitoon? Puutukeissa merkittäviä laatueroja Jos puutukin kolhuja ei korjaa ajoissa, riskinä on tukin vahinkokierre. Teksti: Antti Kauranne Pienet naarmut voi yrittää korjata itse, jos on puusepän taitoja olemassa. Jos aseen tukkiin on tullut kolhu ja puun syyt eivät ole menneet poikki, voi aseen omistaja yrittää höyryttämällä nostaa kolhitun kohdan takaisin muun pinnan tasalle. Ase & Erä I 65> Isommat kolhut vaativat jo tukkiseppää. kuninkaallisesta pähkinäpuulajikkeesta valitulla materiaalilla. Jos aseen tukkiin on tullut kolhu ja puun syyt eivät ole menneet poikki, voi aseen omistaja yrittää höyryttämällä nos- taa kolhitun kohdan takaisin muun pinnan tasalle, kertoo tukkiseppä Jukka Lääti Satakunnan Ase Oy:stä. Samoin, jos perään on tullut pientä kulumaa ja aseen omistajalla on kova luot- to itseensä, kulumaa voi korjata hiomalla ja viimeistellä sopivalla tukkiöljyllä. On kuitenkin oltava huolellinen, ettei hiottu ja öljytty kohta erotu muusta viimeistelystä, hän jatkaa. Tukkia huollettava Yleinen virhe tietysti on puisen tukin huol- lon laiminlyönti. Lakkapintainen tukki on voinut saada kolhuja itseensä ja niistä koh- dista pääsee kosteus imeytymään puuhun ja lisää lakkaa lohkeaa irti. Öljytty tukki tarvitsee myös joskus huolto öljyämisen pintaansa jotta se hylkisi kosteutta. Jos kolhuja ei hoida, vahinkokierre pääsee syntymään. Kun puu kastuu, voi tapahtua paljonkin vääntymistä, piippu alkaakin ottaa piippukourun laitaan kiinni ja osumat menevät minne sattuu. Joskus näkee että piippukourua on kyllä hiottu isommaksi jotta piippu ei ota kiinni, mutta jos sitä paljasta puuta ei hoksaa öljytä, niin kosteus pääsee sinne imeytymään ja taas tukki vääntyy lisää. Myös rautojen kiinnitys puuosiin kan- nattaa tarkistaa säännöllisesti. Yksi pahim- mista virheistä on se, että ammutaan niin, että rautojen/aseen kiinnitysruuvit on löy- sällä, tällöin tyypillisesti tulee aseen run- gon taakse tukkiin pistoolikahvan kohdalle Kosteus muuttaa puuta, ja jos rautojen kiinnitysruuvit ovat olleet löysällä, puu- ja rautaosien väliin tulee klappia. 66 I Ase & Erä Tukki on vaurioitunut korvaamattomaksi. Uutta puuta peliin. halkeama, myös rekyylivasteen kohta voi haljeta. Tarkista silloin tällöin että ruuvit on napakasti kiinni, kiristä tarvittaessa. Halkeamista tukkisepän pakeille Sen sijaan jo pienet halkeamatkin olisi syy, jonka vuoksi ase olisi kiikutettava tukkisepälle. Jos tukki menee halki, niin on parempi viedä se saman tien ammattilaisel- le eikä työntää siihen kaikkia araldiittejä ja ihmeliimoja ensin. Työ käy tuoreeseen halkeamaan paljon helpommin kun ei tarvitse raaputella liimajäänteitä pois, ja kun kuitenkaan kaikki liimat eivät sovellu ja eivätkä toimi. Olen niin monta tukkia joutunut kor- jaamaan sen jälkeen, kun aseen omistaja on itse yrittänyt korjata halkeamaa väärällä liimalla ja puutteellisilla pohjatöillä ja liimaus on pettänyt uudestaan. Liimaus saattaa pettää ja halkeama jatkaa leviämis- tään tukin sisällä, jolloin ongelma kasvaa, Jukka Lääti kertoo. Entä milloin on syytä alkaa hakea ko- konaan uusia puuosia? Korjaamaton vaurio on lähinnä sel- lainen, että puu on tuhoutunut täysin. Halkeamista suurin osa saadaan korjat- tua, samoin jos puuttuu joku pala, uuden kappaleen saa liitettyä kyllä. Toivotto- man näköisistä tapauksistakin on saatu pelastettua vielä toimintakuntoon. Mutta jos puu on pirstaloitunut niin, ettei se ole enää puuta tai aseöljy on vuosien saatossa pehmittänyt sen mössöksi, niin sitten on kyllä jo hankittava tai teetettävä kokonaan uudet puuosat, Lääti kertoo. Mikäli puuosat ovat vallan toivottomas- sa kunnossa, useimpiin aseisiin saa tilattua valmistajalta täysin uudet puuosat. Uusien puiden kiinnittäminen kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi, sillä usein puut joudutaan petaamaan parhaan sopivuuden varmistamiseksi, mutta ennen niiden ti- laamista kannattaa pyssy käyttää ase- tai tukkisepän pakeilla arvioitavana, mitä sille voitaisiin tehdä, paljonko remppa maksaisi vai olisiko nyt jo uusien puiden aika. Käytätkö asevalmistajien valmiita tuk- keja, jos joudut vaihtamaan koko tukin? No enpä juuri, kertoo Lääti. Joiltain tehtailta voisi tilata uuden tukin, mutta se kestäisi useamman päivän saapua ja sinä aikana minä olen jo melkein tehnyt kokonaan uuden tukin ja etenkin jos tehdään tukki asiakkaan mittojen mukaan niin vakiotukki ei palvele tarkoitusta. Minkä hintaiseksi tulee uusi kiväärin tai haulikon tukki? Minulla on molemmissa sama läh- töhinta, tuhat euroa plus materiaalikulu. Saattaa kuulostaa hieman kalliilta, mutta siihen saa juuri asiakkaan mitoilla tehdyn tukin. Kuinka monta tukkia olet vuosien var- rella korjannut tai vaihtanut? Sanotaanko, että satoja, Jukka Lääti naurahtaa. n Olen niin monta tukkia joutunut korjaamaan sen jälkeen, kun aseen omistaja on itse yrittänyt korjata halkeamaa väärällä liimalla ja puuttellisilla pohjatöillä. Ase & Erä I 67> Lyijyruiskusta voidaan muokata teräshaulikelpoiseksi Tuliko perinnöksi vanha haulikko? Kävikö perinnönjaossa säkä ja isovaari määräsi vanhan haulikkonsa pojanpojalle? Kiireisin asia on luvittaa retropyssy uudelle omistajalle, mutta seuraava kysymys onkin se, mitä haulikkovanhuksella oikein voi ampua? Teksti: Antti Kauranne Kalvamalla tai supistajilla? Tuliko perinnöksi ikivanha haulikko? Siitä voi saada myös teräshaulikelpoisen. A ikojen aamunkoitossa haulikot tehtiin vain lyijyhaulipatruunoita varten, koska lyijy oli ainoa hauleissa käytet- ty materiaali. Lyijy oli halpaa, saatavuus oli hyvä ja se oli riittävän painavaa riistan lopettamiseen. Vuosien varrella havaittiin, että lyijyllä oli myös ikäviä sivuvaikutuksia; se oli ma- teriaalina myrkyllinen ja aiheutti ongelmia sekä ympäristössä että saaliseläimissä. Lyijylle alettiin hakemaan korvaavia hau- limateriaaleja. Korvaavat haulit ovat metsästäjille tut- tuja jo vanhastaan, sillä lyijyhaulit kiellet- tiin vesilintujen metsästyksessä jo 1996. Muita korvaavia ja käytettäviä materiaaleja ovat muun muassa teräs, kupari, vismutti ja volframi. Miksi lyijyhaulikot ovat sellaisia kuin ovat? Tällaisissa, alun perin vain lyijyn ammuntaan suunnitelluissa haulikoissa on usein kiinteät tiukat supistukset, joka tarkoittaa sitä, että piippujen väljyydet tehtiin jo tehtaalla kiinteiksi eli irrallisia, vaihdettavia supistinsuuhisia ei voinut tai tarvinnut käyttää. Tyypillisimmin metsäs- tykseen tarkoitetuissa kaksipiippuisissa lyijyhaulikoissa on puolisuppea ja täys- suppea piippu. Myöskään takavuosikymmeninä mag- num-patruunoita ei käytetty ainakaan ny- kyisessä määrin, joten patruunapesä on esimerkiksi 12-kaliiperisissa usein 70 mm eikä 76 tai jopa 89 milliä pitkä. Onko lyijyhaulikosta teräksen ammun- taan? Teräksen ja muiden kovempien haulimateriaalien yleistyessä vanhoja lyi- jyhaulikoita on pidetty ongelmallisina, 68 I Ase & Erä ja kovempien materiaalien ampumista on pidetty suorastaan vaarallisena. Kam- moksuttiin, jos haulikon patruunapesä tai piippu hajoaa ja vammauttaa ampujaa. Säikkyminen varmasta aseen hajoami- sesta ei ole perusteltua, koska nykyään on jo olemassa sellaisia teräshaulipatruunoita, joita voidaan ampua kaikilla haulikoilla eikä laukaistun patruunan aiheuttama pai- ne sinänsä muutu vaikka haulimateriaali muuttuukin. Näistä jälkimmäinen antaa mahdollisuuden lyijyhaulikon muutos- töihin teräshaulikelpoiseksi. Supistukset laajemmiksi Kun haulipatruuna laukaistaan, sen haulit osuvat piipun suulla olevaan supistussuu- hiseen. Hauliannos puristuu supistajan pa- kottamaan kuvioon kokoon ja haulit suun- tautuvat lentämään tiukempana parvena. Kovat haulimateriaalit eivät anna su- pistuksessa periksi kuten lyijy, ja pahim- millaan niiden aiheuttama rasitus voi olla liikaa tiukkasupisteiselle piipulle. Tämä on se seikka, jolla lyijyhaulikoiden omistajia on peloteltu teräshauleja ammuttaessa. Jos näin käy, piipun suuhun voi tulla pullis- tuma. Siksi tehokkaille teräshaulipatruu- noille tiukin sopiva supistus onkin M eli puolisuppea. Haulikko, jossa on jo valmiiksi 76 millin, eli magnum-, patruunapesät, mutta piipussa tiukat supistukset, saadaan teräs- haulikäyttöön pelkästään supistuksia avar- tamalla. Supistuksen avartaminen tehdään säädettävällä käsikalvaimella, johon on valittu juuri kyseiseen piippuun sopivat oh- jurit. Avartaminen tarkoittaa käytännössä supistussuuhisen lyhentämistä loppupääs- tään. Supistajan alkupää jää ennalleen niin, että kun puolisuppea muoto on saavutettu, loppumatkan hauliannos etenee kalvamal- la tehdyssä laajennetussa piipun osassa. Kiinteästä supistuksesta vaihtosupistajiin Vanhaan kiinteäsupisteiseen haulikkoon saattaa olla mahdollista asentaa myös vaihtosupistajat. Se vaatii tietyntyyppisiä ohutseinäisiä suuhisia ja sitä, että haulikon piipuissa on sen verran terästä, että siitä on varaa kalvaa pois vaihtosupistajien asennusta varten. Takavuosikymmenten haulikoiden ylei- sin kaliiperi oli 12/70, eli vehkeissä oli 70-millinen patruunapesä. Jos ja kun asetta lähdetään modaamaan teräshaulikelpoi- seksi, moni saattaa haikailla myös aseen pesittämistä 76-milliseksi eli magnum- patruunakelpoiseksi. Aseen teho kasvaa tuolloin joltisestikin. Monissa vanhoissakaan haulikoissa ei ole itse rakenteellisen kestävyyden osal- Uusissa haulikoissa on pääsääntöisesti mahdollisuus vaihtosupistajille. Jos aseen rautaosista löytyy ranskanlilja tai teksti ”steel shot”, sillä voi ampua teräshauleja. ta estettä magnum-paineille. Esimerkiksi kotimainen Valmet on valmistanut hau- likoita sekä 12/70- ja 12/76-pesityksillä niin, ettei piipuissa ole muuta eroa kuin patruunapesän pituus ja aseelle aikoinaan tehty painetesti. Patruunapesän pidennyksen lisäksi loi- vennetaan haulikon piipun ylimeno, jotta saadaan patruunan laukeamisen aiheutta- man paineen muotoa muokattua. Ylimeno on patruunapesän etupuolella oleva kartio, jossa hauliannos rutistuu patruunapesän suuremmasta halkaisijasta piipun läpi- mittaan. Vanhemmissa lyijyhaulikoissa tämä kohta oli jyrkempi. Loivennetussa ylimenossa hauliannos pakkautuu pienem- mäksi vähitellen, jolloin paine ei nouse niin jyrkästi. Ase & Erä I 69 Magnum- ja teräshaulileimat Ennen kuin magnumiksi muutettu haulik- ko voidaan myydä tai luovuttaa asiakkaal- le, tarvitaan virallinen poliisien suorittama painetesti muutostöiden onnistumisesta. Poliisihallituksen asehallinnon järjestä- mässä tarkastuksessa tehdään aseen yleis- tarkastus, ammutaan ylipainepatruunat ja tehdään sen jälkeinen tarkastus, miten ase on kestänyt kovemmat kudit. Läpäissyt haulikko saa siitä kertovat merkinnät. Tarkastus on sama, mikä tehdään kai- kille Suomessa myytäville teräshaulikel- poisille 12/76-haulikoille. Asesepän arviointi Lyijyhaulikielto kosteikoilla tuli jo voi- maan, eikä niin jyrkkänä kun pahimmil- laan pelättiin. Se on kuitenkin aiheuttanut paljon keskustelua mahdollisuudesta käyt- tää muita haulimateriaaleja. Osa metsästä- jistä varmasti pohtii vanhan luottohaulik- konsa kohtaloa, varsinkin jos lyijyhaulit kielletään jossain kohtaa kokonaan kai- kessa metsästyksessä. Vanha luottohaulikko saattaa siis olla pelastettavissa ja kannattaa muokata ajan vaatimuksia vastaavaksi. Kaikkia edellä kuvattuja muutoksia ei voi tai kannata tehdä kaikkiin haulikoihin. Hinnaksi arvioidaan satasesta kolmeen sataan. Ase kannattaa käyttää ammatti- maisella asesepällä arvioitavana, ja hän kertoo, mitä voidaan ja mitä kannattaa aseelle tehdä. n Sylinteri (C) on supistuksista avarin ja ampuu nopeimmin leviävän hauliparven. Nopeasti leviävä hauliparvi auttaa osumisessa lyhyillä matkoilla, mutta etäisyyden kasvaessa kuvio muuttuu liian harvaksi. Seuraava on parannettu sylinteri (IC), sitten puolisuppea (M), ? suppea (IM) ja tiukimpana täyssuppea (F). Täyssuppea supistus on tarkoitettu haulikon maksimatkoille, joka on n. 35 m. Kaksipiippuisen haulikon alempi piippu on tyypillisesti väljempi ja ylempi tiukempi. Ajatuksena on ampua ensimmäinen laukaus alemmalla piipulla, koska yläpiipun paino vähentää aseen rekyylin aiheuttamaa heilahdusta ja tällöin tiukemmalla yläpiipulla on helpompi ampua ns. paikkolaukaus jo kauemmas ehtineen kohteen perään. < Haulikossa voi olla ns. kiinteät supistajat, joita ei voi vaihtaa tai sitten ns. vaihtosupistajat, jotka ovat vaihdettavissa tilanteen mukaan. Uusissa haulikoissa on pääsääntöisesti vaihdettavat supistajat. Mikäli materiaalivahvuus kiinteäsupisteisessa haulikossa riittää, piipun suuhun voidaan työstää tila vaihdettaville supistajille. 70 I Ase & Erä P 2P Sling Hunter on peh- mustettu, kaksipisteinen asehihna. Perän kiinnitys tapahtuu pikakiinnikkeellä, tai erikseen hankittavalla hihna-adapterilla joka ki- ristetään tukin ympärille. Kiinnitysadapterin avulla, vasen- ja oikeakätisille on valittavissa oma adapteri, aseen kiinnityspiste muuttuu niin, että aset- ta voi kantaa ampumavalmiina. Adapteri sopii lähes kaikkiin metsästysaseisiin ja sitä voi käyttää myös muiden valmistajien asehihnojen kanssa. Adapterin kiinnitetään perän ympärille siten, että ensin perä pujotetaan adapterin hihnalenkin läpi. Sen jälkeen hihna kiris- tetään soljen avulla tiukasti perään. Kiin- nittäminen on helppoa, ja adapteri pysyy napakasti aseessa kiinni. Adapterissa on kuminen pinta, joka takaa paikallaan py- symisen aseen perässä. Etummainen hihnakiinnike on perintei- nen metsästysaseen hihnakiinnike. Kädet vapaiksi Kun hihna on asennettu paikoilleen, vuo- rossa on säätäminen. Säätömahdollisuudet ovat laajat, eri kokoiset metsästäjät saavat säädettyä aseen itselleen sopivaan kohtaan. Hihnassa on pitkä pikasäätöosa, hihna kiristyy sisäänpäin vedettäessä ja löystyy ulospäin. Näin aseen paikkaa voi vaihtaa nopeasti maastossa. Hihnassa on kiinteä, sisäänommeltu pehmuste. FlinSlingin asehihnan juju on siinä, että hihnan avulla ase roikkuu metsästäjän rinnan edessä. Näin metsästäjän kädet va- pautuvat jahdissa esimerkiksi puhelimen pitoon hirvikoiran liikettä seuratessa. Rinnakkainen sotilasmalli P2P Military Sling on sama kaksipistei- nen asehihna kuin P2P QD/Hook Sling. Asehihnassa on yksi QD tai hook asehih- nakiinnike hihnan etupäässä. Etummaisen Tuusulassa sijaitseva FinSling valmistaa käsin Suomessa tuotteita tuotteita sotilas-, viranomais- ja metsästyskäyttöön sekä urheiluammuntaan. Viime vuosina yritys on kehittänyt muun muassa innovatiivisia asehihnoja. Teksti: Antti Kauranne Innovatiivinen asehihna Kun ase roikkuu hihnan avulla metsästäjän edessä, kädet vapautuvat esimerkiksi koiratutkan seuraamiseen Osumat paranevat melko nopeasti kun hihnasta saa lisätukea. Ase & Erä I 71> FlinSlingin asehihnan juju on siinä, että hihnan avulla ase roikkuu metsästäjän rinnan edessä. Näin metsästäjän kädet vapautuvat jahdissa esimerkiksi puhelimen pitoon hirvikoiran liikettä seuratessa. FinSlingin military-linjalla on tarjolla myös talvinen vaihtoehto. Innovatiivisen kotimaisen asehihnan saa alle satasella. hihnakiinnikkeen tulee olla 32 milliä leveä jotta asehihnan pituuden pikasäätöominai- suus toimii. Taaempi hihnakiinnike voi olla pienempi. P2P Military Sling -asehihnassa on ex- trapituutta asehihnan peräpäässä. Extrapi- tuuden ansiosta, kun muutat asehihnan yk- sipisteiseksi, hihnapehmuste on käyttäjän olkapäällä eikä rinnalla. Ennen asehihnan muuttamista yksipisteiseksi, asehihnaan tulee asentaa 2 to 1 -point adapteri. Asehihnan käyttäminen yksipisteisenä on hyödyllistä eritoten CQB- tyyppisessä toiminnassa. Useita värivaihtoehtoja kuten MultiCam black, MultiCam tropic, M05. Nyt myös lumi camo asehihna / talvi camo asehih- na M05 ja MultiCam Alpine asehihna on saatavilla. P2P asehihnan pituuden pikasäätö on markkinoiden jouhevin. Asehihnan etu- 72 I Ase & Erä Kiväärin hihna on kiinnittynyt oikeaoppisesti takakäden kyynärpään ympärille. osasta hihnan pituutta voi pikasäätää. Hih- nan peräosan pituutta voi myös säätää. P2P Hunter -asehihnan pikasäätö alue lyhyimmästä pisimpään on 40 senttiä. Voit käyttää samaa P2P Military Sling asehihnaa perinteisten metsästysaseiden kanssa. Asehihnan etupäähän pitää vaan vaihtaa perinteinen asehihna kiinnike ja takapäähän FinSling -peräadapteri. FinSling P2P Military Sling eroaa P2P QD/Hook -hihnasta hihnanauhan materi- aalin suhteen. P2P Military Sling-asehihnan hih- namateriaali on Mil spec Nir -suojattua hihnanauhamateriaalia. 30 milliä leveä hihnanauha on valmistettu Suomessa. Asehihnan rakenne on yksinkertainen. Asehihna koostuu yhdestä hihnanauhan osasta, mikä kulkee läpi hihnan. Joustava hihnapehmuste on ommeltu asehihnaan kiinni. Asehihnan hihnanauha kulkee peh- musteen läpi. Lisää tukea Niitä asioita, joita Suomen armeijassa ei opetettu, oli aseen hihnan käyttäminen ammunnassa lisätukena. Kun kiväärin hih- naa käytetään ampumisessa lisätukena, se kiepautetaan etukäden ympäri kiertämään kyynärpään takaa. Polvelta tai istualtaan esimerkiksi ampumatornista ammuttaessa aseen hihna kiristää aseen olkapäätä vasten kun kyynärpäätä viedään hieman ulospäin. Tukikäden kyynärpään voi tukea myös varusteliiviin ja asehihnaa voi käyttää asennon vakauttamisessa. Kaikki lisätuki on pystyasennosta ammuttaessa pelkkää plussaa. Hihnatuen käyttö on myös hyvä ope- tella. Tavallisella 2-pistehihnallakin saa jonkin verran lisätukea pystyasennosta ampumiseen, sillä oikealla tavalla käden ympäri kiedottuna se vähentää hauislihak- seen kohdistuvaa rasitusta. Markkinoilla on myös hihnoja, joissa on erillinen kyynärvarsilenkki. Kyynär- varren ympärille kiristettävä lenkki toimii samalla periaatteella kuin edellä esitetty hihnan kierto käden ympärille, mutta on nopeampi käyttää ja tuo hieman enem- män tukea. Reilusti säätövaraa Asehihnalle ei sinänsä ole kummempia vaatimuksia, jotta siitä saisi tukea am- pumiseen. Mutta säätövaraa on hyvä olla runsaasti. Vanhat perinteiset nahkahihnat ovat hieman vaikeampia säädellä itsel- leen sopiviksi, mutta nykyaikaiset, usein synteettiset hihnat ovat huomattavasti hel- pompia säätää. Hihna on voitava säätää juuri ampujalle sopivaan sopivaan pituuteen, jotta se lo- pulta ampumaasennossa kiristyy oikealla hetkellä. Kun etukäden kyynärpää tuetaan esimerkiksi polveen, hihnaan ei saisi jäädä löysää. Suurin osa uudemmista synteet- tisistä hihnoista on laajasäätöisiä, mutta perinteisemmissä nahkaisissa ampumahih- noissa samanlaista säätövaraa ei aina ole. Hihna on useimmissa kivääreissä kiin- nitetty joko nopeasti irrotettavilla QD- painonappikiinnikkeillä tai ruuvattavilla pikaliittimillä. Hihnan saa kummassakin tapauksessa suhteellisen nopeasti irti aseen perästä. Ihmisten vartalot ovat erilaisia ja raajat eri mittaisia. Luonteva ampuma-asento joko seisten, istuen, polvelta tai maaten on jokaisella erilainen ja hihnan käyttöä tukena on syytä opetella jokaisesta asen- nosta, jolloin siihen siirtyminen on nopeaa ja tarvittava tuki löytyy helposti. n Kaikki lisätuki on pystyasennosta ammuttaessa pelkkää plussaa. Ase & Erä I 73 E rämessujen tarjonta on runsas tänäkin vuonna. Monet messut järjestetään parin vuoden välein, joten tämän vuoden messutarjon- ta poikkeaa viime vuotisesta. Riihimäen Kansainväliset Erämessut ovat Suomen vanhin ja suurin eräalan ta- pahtuma. Joka toinen vuosi järjestettävät messut ovat seuraavan kerran 5.-7. kesä- kuuta 2026 Riihimäen Urheilupuistossa. Messut ovat perinteisesti keränneet paljon vierailijoita, kesäkuussa 2024 järjestetyillä messuilla vieraili kolmen päivän aikana 23 800 kävijää. Messujen ohjelma julkistetaan lähem- pänä tapahtumaa. Messuilla on kuitenkin tarjolla laaja kattaus metsästysaseitaja varusteita. Lisäksi ohjelmalavoilla tullaan käsittelemään metsästysaiheita. Vuoden 2024 Erämessujen yhteyteen perustettiin oma vahvasti ohjelmallinen kokonaisuus Eräkirjamessut. Myös tänä vuonna Erämessujen yhteydessä ohjelma- lavalle nousee otimaisia luonto- ja retkei- lykirjoittajia, kirjailijoita ja kustantajia. Erämessut Rovaniemellä Joka toinen vuosi järjestettävistä Lapin Erämessuista on kasvanut iso tapahtuma. Vuoden 2024 messuilla vieraili yli 17 000 ihmistä. Tänä vuonna messut järjestetään Ro- vaniemellä Lappi-areenalla 22.-24. tou- kokuuta. Kyseessä on kahdestoista kerta, kun eräalan uutuustuotteisiin pääsee tu- tustumaan Rovaniemellä. Messujen ohjelmaa julkaistaan lähem- pänä tapahtumaa. 40 vuotta Karjalan Erämessut järjestetään tänä vuon- na Joensuun kupeessa Kontiolahden am- pumahiihtostadionilla viikko ennen juhan- nusta eli 12.-14. kesäkuuta. Tänä vuonna kyseessä on juhlatapah- tuma, Karjalan Erämessut täyttävät 40 vuotta. Karjalan Erämessut ovat Suomen toiseksi vanhin eräalan messutapahtuma. Ensimmäiset messut järjestettiin vuonna 1986 Lieksan Nurmijärvellä. Kolille ta- pahtuma siirtyi 1990-luvulla ja messut tunnettiin vuosia Kolin Erämessut nimellä. Perinteinen Karjalan Erämessut -nimi palautettiin takaisin vuonna 2022, kun messut siirtyivät Kontiolahden Ampu- mahiihtostadionille. Samalla tapahtumaa raikastettiin ja se tuotiin nykypäivään. Retkeily ja hyvinvointi luonnossa tulivat vahvoina teemoina mukaan perinteisten metsästys- ja kalastus -teemojen rinnal- le. Vuonna 2023 tapahtuma laajeni myös Etelä-Karjalaan. Karjalan Erämessut jär- jestetään nykyisin vuorovuosina Imatralla ja Kontiolahdella. Messujen teemana on “Luonnon ryt- missä jo 40 vuotta”. Kauhajoella toista kertaa Kauhajoella järjestettiin Erämessut en- simmäisen kerran elokuussa vuonna 2024. IKH Areenalla järjestetty messutapah- tuma onnistui, kävijöitä oli noin 8 000. Osa alan yrityksistä harmitteli elokuun ensimmäiselle viikonlopulle osuneen ta- pahtuman päällekkäisyyttä muiden tapah- tumien kanssa. Tästä syystä Kauhajoella tehtiin pää- tös aikaistaa tapahtumaa parilla viikolla. Messupäivät ovat nyt 17.-19. heinäkuuta. Messujen ohjelma julkaistaan lähem- pänä tapahtumaa. n Erämessuja ympäri Suomea Erämessuilla pääsee tutustumaan uusiin asemalleihin ja varusteisiin. Kuva: Helsingin Erämessut 74 I Ase & Erä KOHTAAMINEN K asvuyrityssijoittaja Inka Mero on arvioitu Suomen vaikutusvaltaisimpien naisjohtajien joukkoon. Hän on sijoittanut yli 50 yritykseen ja toiminut muun muassa Fiskarsin, YIT:n ja Nokia Renkaiden hallituksessa. Mero on myös innokas metsästäjä. Pääsin ensimmäistä kertaa met- sästyksen makuun töiden kautta Petteri Walldénin esitellessä minulle tuota har- rastusta vuonna 2015. Hän itse asiassa ilmoitti minut myös metsästyskurssille. Toki olin jo aiemminkin pitänyt luonnossa liikkumisesta ja eräilystä, kertoo , kasvu- yrityssijoittaja. Mero on 50-vuotias teknologiaan sijoit- tavan Voima Ventures pääomasijoitusra- haston perustaja ja johtava osakas. Mero on toiminut 30 vuotta teknologia-alalla startupeista pörssiyhtiöihin, niin operatii- visissa kuin sijoitus- ja hallitustehtävissä. Käytyäni metsästyskurssin, pyysi läheinen ystäväni minut oitis Lappiin riek- kometsälle. Tuolloin viimeistään huomasin nauttivani metsästyksestä ja upeista poh- joisen luonnon maisemista. Mero on metsästänyt aktiivisesti valtion mailla, ja ystäviensä sekä työkontaktiensa kutsumana erilaisissa jahdeissa. Olen ollut onnekas saadessani jahti- kutsuja sijoitus- ja hallitustehtävieni kaut- ta. Olen aina mahdollisuuksieni mukaan osallistunut näihin metsästyksiin sekä kut- sunut vasta-aloittavia metsästäjiä omiin jahteihin. Keväällä äitienpäiväviikolla Meron kon- taktien toisenlaisetkin hedelmät saavat päivänvalon. Tuolloin häneltä ja työ- sekä metsästyskaveriltaan teknologiavisionääri Tero Ojanperältä ilmestyy kirja tulevai- suudesta: Radikaalit ratkaisut Seitsemän rohkeaa ratkaisua Suomelle. Aktiivinen ote tarttuu Nykyään Inka Mero järjestää muutamia lintujahteja töiden merkeissä vuosittain. Valtion mailla pohjoisessa hän metsästää ystävien kanssa. Hän käy omatoimisesti esimerkiksi Tammisaaressa peurajahdeissa, eteläises- sä Suomessa metsästämässä fasaaneja ja vesilintuja sekä syksyisin Kainuussa ja Kilpisjärvellä kanalintumetsällä. Työn kautta jahteihin innostus syttyi välittömästi Kasvuyrityssijoittaja Inka Mero pääsi työkontaktiensa kautta tutustumaan metsästykseen ja se vei mukanaan välittömästi. Nyt aktiivinen metsästäjä pysähtyy luonnon parissa ja nauttii riistaruoista. Teksti: Kati Wikström Kuvat: Inka Meron kotialbumi Kasvusijoitusyrittäjä Inka Mero pysähtyy luonnossa ja nauttii riistasta Kohtaamisia metsästäjien kanssa Ase&Erän juttusarjassa tavataan metsästäjiä ja puhutaan metsästyksestä eri näkökulmista tarkasteltuna. Inka Mero metsästää valtion mailla, ja ystäviensä sekä työkontaktiensa kutsumana erilaisissa jahdeissa. Ase & Erä I 75> Metsässä Inka Mero nauttii hetkessä olemisesta ja vuorovaikutuksesta luonnon kanssa. 76 I Ase & Erä Olen ollut onnekas saadessani jahtikutsuja sijoitus- ja hallitustehtävieni kautta, kertoo kasvuyrityssijoittaja Inka Mero. Maaliskuinen hiihtovaellus on yksi Inka Meron vuoden kohokohdista. Maaliskuussa teen mieluusti hiihto- vaellusretken Suomen käsivarteen ja se onkin ollut yksi vuoden kohokohdista. Olen nyt hakenut metsästysseuraan ja toi- von pääseväni siihen mukaan! Metsästän melko tasapuolisesti peuroja, hirviä ja lintuja, hän kertoo. Mero on jakanut harrastuksensa ilosa- nomaa ja saanut metsästyksen pariin myös kaksi poikaansa. Molemmat ovat suorit- taneet metsästyskortin ja vanhempi,17- vuotias Pyry, sai ensimmäisen sorsansa saaliiksi viime syksynä. Nuorempi poika Oiva on ollut opettelemassa ja seuraamas- sa peurajahtia, myös Meron miesystävä metsästää. Lisäksi kummipoika ja siskon mies ovat aloittaneet metsästyksen. Mukana metsällä kulkee runsaan viiden vuoden ikäinen käyttölinjainen englan- ninspringerspanieli Aku, joka on kotoisin Oulusta. Asumme Helsingissa Kruununhaas- sa, joten harjoittelumahdollisuuksia ei ole. Olemme käyneet Siuntiossa Akun kanssa kyyhkysjahdissa ja treenaamme yhdessä Hangon ja Tammisaaren metsissä jäljestystä. Ase & Erä I 77 Peuranlihaa käytetään Meron perheessä niin joulupöydässä kuin arkiruokanakin. Käyttölinjainen englanninspringerspanieli Aku kulkee Inka Meron mukana metsällä. Koira on metsässä melkoinen höyry- pää, vaikka onkin hyvä uimaan ja luontai- sesti lahjakas metsästäjä. Talvella Aku on paras avantouintikaverini, iloitsee Mero. Mieleen jääneitä sattumuksia Metsästysmuistoja Inka Merolle on kerty- nyt lukuisia, mutta muutamat niistä ovat jääneet erityisesti mieleen. Olin ensimmäisessä hirvijahdissa- ni Fiskarsilla. Metsästyssektorimme oli melko kapea ja passipaikkani sellaisessa kohdassa, joka johti suoraan oman sekto- rimme ulkopuolelle. Ensimmäisenä tuon pienen alueen poikki asteli vasa, jota en ampunut. Enkä tietenkään vielä sen jälkeen tullutta emää. Mutta tulikin vielä toinen vasa sek- torille ja tein ensimmäisen kaatoni. Riekkojen maku on Meron mukaan kaikkein parhainta, ja kyseisiin lintuihin liittyykin seuraava muisto. Viime keväänä olimme hiihdelleet kolme päivää ja olin menossa takaisin kämpille. Huomasin tuolloin riekkotokan lentävän lähistölle. Olin ilman koiraa ja varsin uupunut, mutta päätin kuitenkin mennä tutkimaan aluetta. Lopputulemana paistoimme kämpillä herkullista riekkoa iltapalaksi. Kuhmossa Merolle tapahtui hämmentä- vä yhteensattuma, joka kuitenkin paljastui vasta jonkin ajan kuluttua. Olin ampumassa ensimmäisiä latva- lintujani eräästä metsäaukeaman kuusesta. Osuin teeriin, mutta emme kuitenkaan löytäneet lintua enää tämän jälkeen. Se ei onneksi estänyt teeripadan valmistumista tuona iltana. Myöhemmin ystäväni Ville Koleh- mainen oli metsästämässä Kuhmossa ja ampui samaisen kuusen latvasta teeren. Kävi ilmi, että sillä oli koteloitunut haa- va. Nauroimme, että kyseessä oli minun aiemmin ampumani yksilö. Riistaruokaa ja rauhoittumista Inka Mero pitää riistaruosta, lisäksi hän nylkee ja leikkaa saaliinsa yleensä itse. Hän haluaa hyödyntää tarkasti kaiken mahdollisen syötäväksi kelpaavan. Suosikkiruokiani ovat sous vide -ta- paan tehdyt riistaruoat, joita haudutetaan vakuumissa ja matalalla lämpötilalla. Sii- hen punaviinikermakastike ja maku on taivainen. Joulupöytään teen glögimarinoitua peuraa ja monesti sen kanssa valmistan myös punaviiniglögikastikkeen. Peuranli- haa käytetään perheessämme myös taval- lisena arkiruokana esimerkiksi lihapullien ja jauhelihakastikkeen muodoissa. Keitän maun vuoksi luut padassa ja käytän myös sisäelimet, kuten kielen ja sydämen. Mero haaveilee hyljejahdista sekä sak- sanhirven metsästykseen osallistumisesta. Toiveissa olisi myös päästä hiihtovaelluk- selle Aku-koiran ja miesystävän kanssa. Olisi hienoa, jos nämä toiveet toteu- tuisivat nyt hänen 10-vuotisen metsäs- tystaipaleensa juhlavuoden aikana. Tämä vuosi on toisellakin tapaa merkittävä, sillä Mero saavutti tammikuussa 50 ikävuoden rajapyykin. Metsässä pääsee vuorovaikutukseen luonnon kanssa, se on todellista pysäh- tymistä ja hetkessä olemista. Lukuisten kilometrien taivallukset, ilman puhelinta ovat rauhoittavia. Syksyt eivät harmita tätä innokasta met- sästäjää enää lainkaan, mieluisan harras- tuksen tultua kuvioihin. Samalla voi ihailla vuodenaikojen hienoa kirjoa luonnossa. Lisäksi metsästyksen parissa tapaa upeita ihmisiä. Tässä elämäntavassa ei voi esittää rooleja, vaan ihmisen pääsee kohtaamaan aidoimmillaan olenkin saa – nut monta hyvää ystävää metsästyksen kautta. n 78 I Ase & Erä Metsällä vietettyjä päiviä ei lasketa eletyiksi, vaan ne tulevat siihen päälle, sanoo pitkään Sakolla kivääreitä suunnitellut Kari Kuparinen Kari Kuparisesta eräneuvos Pitkän linjan metsästäjä, monissa metsästykseen ja ampumaratoihin liittyvissä luottamustehtävissä mukana ollut ja lähes 50 vuotta aseiden tuotekehityksessä työskennellyt Kari Kuparinen sai marraskuussa eräneuvoksen arvonimen. Ase & Erä I 79> T asavallan presidentti Alexander Stubb myönsi marraskuun lo- pussa kaiken kaikkiaan 66 arvo- nimeä. Yksi arvonimen saaneista oli eräneuvokseksi nimetty loppilainen, Sakossa työuransa tehnyt, Kari Kupa- rinen. Kuparisesta tuli näin maamme kahdestoista eräneuvos. Kuparisen ansiot niin riistanhoidon, metsästyksen kuin näihin liittyvän jär- jestötyönkin osalta ovat poikkeukselliset. Kuparinen teki lisäksi lähes viidenvuosi- kymmenen työuran muun muassa met- sästysaseiden kehitystyön parissa Sakolla Riihimäellä. Metsälle lähdin jo 15-vuotiaana, kun sain metsästyskortin ja aseenkantoluvan. Täällä Ourajoella ja Topenolla monet met- sästivät ja se innosti minutkin metsälle, kertoo yli 50 vuoden ajan metsästystä har- rastanut tuore eräneuvos Kari Kuparinen. Ensimmäisen metsäjäniksensä Kupari- nen ampui sukulaismiehensä Teuvo Ku- Kari Kuparinen tuotekehitysjohtajana ja Raimo Karjalainen toimitusjohtajana tekivät yhdessä töitä Sakon menestyksen eteen. parisen jänisjahdissa Lopen Launosissa vuonna 1973 ja samana vuonna myös ensimmäinen valkohäntäpeura tuli eräksi. Jahtikausi päättyi tuolloin jo vuo- denvaihteeseen. Minulla oli vielä peura ampumatta ja en lähtenytkään muiden nuorten tapaan uuden vuoden pippaloihin, vaan menin Leanderiin latoon kytikselle odottamaan peuraa ja myös uutta vuotta, kertoi Kuparinen hymyssä suin ensimmäi- sistä metsästysmuistoistaan. Seuraavana vuonna oli hirven vuoro ja syksyn 1974 ensimmäisenä jahtipäivänä kaatuikin hieno nelipiikkinen sonni. Isom- paa hirveä Kuparinen saikin kotimaan jahtimailla odottaa sitten pitkään ja vasta tänä syksynä kohdalle osui koti Suomessa kasipiikkinen iso hirvi. Vuodet metsällä ovat tuoneet tämän jälkeen paljon hienoja muistoja. Oman mökin Torhon sorsajahdit muun muassa jo edesmenneen eräneuvos Juha K. Kairi- kon ja muiden metsästyskavereiden kanssa ovat jokavuotinen perinne, mutta yhdeksi ikimuistoisimmaksi muistokseen Kupari- nen nostaa jahtimatkan Namibiaan yhdessä eräneuvos Jaakko Ojanperän kanssa. Tuolla matkalla ammuin hienon gu- du-antiloopin. Se jäi kyllä mieleen loppu- elämäksi ja toki monet muutkin hetket, joita olemme yhdessä ystäväni Jaakon kanssa muistelleet. Kanadan Quebecissä Kuparinen ampui sitten uransa suurimman hirven, kanadan- hirven, ja matka jäi mieleen myös siksi, että pian yhteisen jahtimatkan jälkeen Sakon maahantuontiyhtiö Stoegerin John Mock kuoli sairautensa uuvuttamana. Vanha sanonta kuitenkin kertoo, että päiviä metsälle ei lasketa elinpäiviksi, vaan ne tulevat siihen päälle. Näin se varmasti Johninkin kohdalla oli. Ehdim- me vielä siis metsälle yhdessä, muistelee Kari Kuparinen ja huomaan, että hän hie- man herkistyy tapahtumaa ja ystäväänsä muistellessaan. Lopen ampumaradalla näkyy vahvasti Kari Kuparisen kädenjälki. Kuva: Ari Pakarinen/Metsästäjäliitto 80 I Ase & Erä minnassa Kuparinen on ollut Lopella poik- keuksellisen aktiivinen toimien niin oman kotiseuransa puheenjohtajana, mutta myös muun muassa pitkään riistahoitoyhdistyk- sen puheenjohtajana. Paikallistoiminnassa Kuparisen rooli on ollut merkittävä myös Lopen reserviläiset ry:ssä, mutta myös am- pumaurheiluun keskittyvässä Ala-Hämeen ampumaseurassa. Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti Kuparinen on toiminut muun muassa. Suomen riistakeskuksen Etelä-Hämeen alueellisessa riistaneuvostossa, Suomen metsästäjäliiton Etelä- Hämeen piirin piirihallituksessa ja Suo- men metsästäjäliiton kilpailutoimikunnas- sa. Eräneuvosten harvaan joukkoon kuuluu jo ennestään, myös toinen Lopella vaikutta- va ja muun muassa Suomen riistakeskuksen johtajana pitkään toiminut Reijo Orava. Kalenterissa merkintöjä Eläkkeelle päästyään ei Kari Kuparinen ole kalenteriaan tyhjentänyt, vaan ehkä jopa päinvastoin. Mutta eläkepäivinään Kuparinen toki toivoon kuitenkin, että aikaa myös metsälle olisi enemmän. Lintujahdit pohjoisessa hyvien koi- rien kanssa ovat jahteja, joita on tullut harrastettua liian vähän. Pohjoisen luonto ja maisemat houkuttelevat ja toivottavas- ti nyt eläkepäivillä olisi enemmän aikaa myös niihin. Nähtäväksi kuitenkin jää miten paljon Kupariselle aikaa jahteihin jää sillä Sakolta eläkkeelle jäätyään hän on jatkanut niin Suomen Metsästysmuseon puheenjohta- Työura Sakolla Työuransa Kari Kuparinen teki Riihimä- ellä Sakolla. Ura alkoi yrityksen oman Sakon konepajakoulun kautta, kun isä oli huomannut lehdessä ilmoituksen. Kone- pajakoulu alkoi elokuussa 1975 ja ase- sepäksi Kuparinen valmistui pari vuotta myöhemmin keväällä 1977. Ensimmäinen työni oli sitten Sakon työkaluosastolla työkalujyrsijänä. Sitten kävin armeijan, mutta palasin heti takaisin Sakolle ja sinne jäin. Kesäkuussa 1979 aloitin sitten prototyyppiaseseppänä luodi- koiden ja tarkkuuspistoolien prototyyppien valmistamisen. Aloitin myös ampumakilpailuissa, yhdessä hyvän ystäväni Erkki Kaupin kanssa, asehuoltotoiminnan oman kilpa- ammuntaharrastuksemme lomassa, muis- telee Kuparinen työuransa alkua Sakolla. Seuraavaksi Kuparinen siirtyi Sakon asesuunnittelijaksi ja sitten tuotekehi- tyspäälliköksi. Vuonna 1995 Kuparinen nimitettiin Sakon tuotekehitysjohtajaksi ja samalla myös johtoryhmän jäseneksi. Tuotekehitysjohtajana Kuparinen toimikin lähes kolmenkymmen vuoden ajan aina eläköitymiseensä kevääseen 2023 asti. Kuparisen merkittäviä projekteja Sakol- la olivat muun muassa Sako 75 -luodikko- projekti, Sako TRG -tarkkuuskivääripro- jekti ja Tikka-luodikon tuotekehityksen johtaminen. Tikka-projektin siirtäminen Riihimäelle vuonna 1989 oli merkittävä alku Suomen asevalmistuksen keskittä- miselle juuri Riihimäelle. Sitten vuonna 2000 Beretta tuli Sa- kon omistajaksi. Muistan kuinka Berettan omistaja Ugo Gussalli totesi meille, että ”tehkää sellainen Tikka-kivääri, jolla saa- daan Yhdysvaltojen markkinoilla volyymit kasvamaan.” Ja mehän teimme, silloisen toimitusjohtaja Henry Paasikiven kans- sa, työtä käskettyä, hymyilee Kuparinen. Näin syntyi Tikka T3 -mallisto ja tähän päivään mennessä niitä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Sakolla olin töissä yhteensä lähes 48 vuotta, eri tuotekehitystehtävissä. Pitkän työurani aikana minulla oli useita erin- omaisia esimiehiä Sakon toimitusjohtajina, hyviä ammattitaitoisia asesuunnittelijoita ja aseseppiä kehittämässä Sakon maail- manluokan tuotteita, kiittelee Kari Kupa- rinen kollegoitaan mainiten erityisesti ase- suunnittelija Juha Aallon ja jakaa kunniaa, hänelle tyypilliseen tapaan, menestyksistä koko ”Sako-perheelle”. Sako oli kyllä asemiehen ja metsäs- täjän unelmatyöpaikka. Sako ja Beretta olivat erinomaiset työnantajat. Toimintoja, työmenetelmiä ja työntekijöiden olosuh- teita kehitettiin ja kehitetään tänäänkin koko ajan ja työntekijöitä ja osaamista arvostetaan. Kanadan Quebecissä Kari Kuparinen ampui sitten uransa suurimman hirven, kanadanhirven. Kuparinen haluaa myös kiittää Sakoa ja nykyistä toimitusjohtaja Juha Alhonojaa eräneuvoksen hakuprosessin mahdollista- misesta. Sakon ja Berettan mukaan lähtö eräneuvos-hankkeeseen, silloisen toimi- tusjohtaja Raimo Karjalaisen johdol- la, olikin upea kiitos ja kunnianosoitus pitkäaikaiselta työnantajalta Kuparisen elämäntyölle. Eräneuvos on elämäntyötunnus Tasavallan presidentin tekemällä päätök- sellä Kari Kuparinen liittyi harvalukuiseen eräneuvoston joukkoon. Ensimmäinen eräneuvos oli aikanaan vuonna 1989 ar- vonimen saanut seinäjokinen Seemi Pih- lajamäki. Ennen Kuparista eräneuvoksen arvonimen oli saanut maassamme vain yksitoista henkilöä. Viimeksi ennen Ku- parista eräneuvokseksi nimitettiin Jaakko Ojanperä vuonna 2018. Eräneuvosten joukosta löytyy useam- pikin Kuparisenkin ystävä niin jahdeista kuin työtehtävienkin kautta, kuten jo edes- mennyt eräneuvos, pitkäaikainen Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja, Juha K. Kairikko. Kairikon poika Kusti Kairikko olikin yksi sadoista Kuparista eri kanavissa onnitelleista ja onnittelu oli koskettava: ”Onnea eräneuvos! Tiedän yhden edes- menneen, joka on jossain nyt tyytyväinen nimityksestäsi”. Eräneuvoksen arvonimeä ei voi saa- da yksin metsästäjäansioista, vaan neu- voksilta edellytetään aina myös mittavaa paikallista, maakunnallista, mutta myös valtakunnallista järjestötyötä. Paikallistoi- Ase & Erä I 81 KUKA? Kari Kuparinen • Syntynyt Lopen Ourajoella 25.4.1958 • Perhe: puoliso Marja-Leena, tytär Annika ja vävy Ville • 48-vuotinen työura Sakolla mm tuotekehitysjohtajana mm. Suomen Metsästysmuseo ry:n ja Lopen Ampumaratayhdistyksen hallituksen puheenjohtaja • Pitkä yhdistys- ja järjestöura kotiseura Topenon Erästä riistanhoitoyhdistykseen ja lukuisiin maakunnallisiin ja valtakunnallisiin tehtäviin Arvonimet Suomessa Arvonimi on kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus yhteiskunnan hyväksi tehdystä mittavasta työstä. Ar- vonimiä on käytössä hieman yli sata ja niistä arvokkaimmat ovat valtioneuvos ja vuorineuvos. Kari Kuparisen kanssa samaan aikaan arvonimi myön- nettiin yhteensä 66 ansioituneelle suomalaiselle. Vuorineu- voksen arvonimi myönnettiin toimitusjohtaja Annikka Hurmeelle ja pääjohtaja Timo Ritakalliolle. Ensimmäis- tä kertaa myönnetyn eurooppaneuvoksen arvonimen sai Suomen ensimmäinen EU-komissaari Erkki Liikanen, joka toimi tehtävässä vuosina 1995–2004. Arvonimiasioiden käsittelyä varten valtioneuvoston kans- lian yhteydessä toimii pääministeri Petteri Orpon (kok) johtama arvonimilautakunta, joka arvioi arvonimiesitykset ja puoltaa esityksiä tasavallan presidentin hyväksyttäviksi. Tasa- vallan presidentti myöntää arvonimiä arvonimilautakunnan käsittelyn jälkeen yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kari Kuparinen koki yhden ikimuistoisimman jahtimatkan Namibiassa yhdessä eräneuvos Jaakko Ojanperän kanssa. jana kuin myös Lopen Ampumaurheilu- keskuksenkin puheenjohtajana. Suomen Metsästysmuseon toiminnassa Kuparinen on ollut mukana vuodesta 1998 lähtien hal- lituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuodesta 2003 lähtien. Kaiken kaikkiaan olen kokenut met- sästyksen historian tallentamisen merkit- täväksi asiaksi. Riihimäki on maamme eräpääkaupunki Metsästysmuseon, Sakon, Suomen Metsästäjäliiton ja myös Erämes- sujen myötä. Riihimäen kaupungin tuki museon ja Erämessujen kehittämisessä on ollut merkittävää. Lopen Ampumaratayhdistyksen pu- heenjohtajana Kuparinen on toiminut vuo- desta 1993 alkaen. Ja nykyisin tehtävä vie aikaa ainakin reilusti puolipäiväisesti, kun rataa kehitetään suurilla investoinneilla niin äänien hallinnan kuin myös ampu- maolosuhteidenkin kehittämiseksi. Radalle valmistui jo 300 metrin rata ja seuraavaksi pitäisi saada valmiiksi Etelä- Suomen ensimmäinen avoin 1 000 met- rin ampumarata. Ensi vuodelle olemme suunnitelleet myös suosiota kasvattavan sporting-radan rakentamista. Lopen kunnan panostus Ampumaur- heilukeskuksen rakentamisessa on ollut erittäin merkittävä. Ilman kunnan panosta- mista maa-alueiden hankintaan ja ympäris- tölupien nopeaan käsittelyyn radan raken- taminen ei olisi ollut mahdollista Lopelle. Lopella tilanne on hyvä, mutta monen ampumaradan kohdalla tilanne mm. ympä- ristöluvan ja monien muiden lupien kanssa on haastava. Kuparinen haluaakin osal- taan olla kokemuksen kautta edistämässä uudistuksia luvitusten sujuvoittamiseksi. Ampumaratojen ympäristöluvitus on tällä hetkellä pitkä ja paljon rahaa vievä prosessi. Jos tavoitteeseen halutaan päästä, pitää prosessia jouhevoittaa ja radat pitäisi saada edullisemmin toteutettaviksi. Vastuullista riistanhoitoa Eräneuvos Kari Kuparinen muistuttaa, että metsästys on paljon muutakin kuin varsinaisia jahtipäiviä. Eläin- ja riista- kantoja hoidetaan vastuullisesti ja myös eläinten ruokinnalla pyritään pitämään sorkkaeläimiä poissa teiden lähettyviltä. Metsästäjät ovat hoitaneet Suomen riistakantoja hyvin. Katson, että lupapoli- tiikka on ollut järkevää ja Suomen riista- kannat on pystytty pitämään elinvoimai- sina. Suurpetopolitiikkaa pitäisi kuitenkin hoitaa vielä enemmän asiantuntijoita ja metsästäjiä kuunnellen. Suurpetojen aiheuttamat ongelmat esimerkiksi maataloudelle tai vaikkapa koirille tulisi ottaa huomioon suurpeto- politiikkaa suunnitellessa, ottaa Kupari- nen kantaa nyt julkisuudessakin kuumana käymään suurpetopolitiikkaan. Kuparinen muistuttaa, että varsinkin pienten sork- kaeläinten kuten peurojen ja kauriiden talviruokinta on lajeille elinehto. Kiitollinen perheelleen ja Topenon Erälle Haastattelun lopussa keskusteluun nousee vielä pitkä ura metsästyksen ja kaiken siihen liittyvän ympärillä. Ensimmäisenä Kari Kuparinen haluaa kiittää perhettään. Erityiset kiitokset kuuluvat vaimolle- ni Marja-Leenalle, tyttärelleni Annikalle ja Ville -vävylle. Perhe on tukenut minua näissä kaikissa, mutta myös usein yhdessä istumme syömään riistaruokaa kotimme tai mökkimme pöytää. Tyttärestä ja vä- vypojasta olemme saaneet erinomaiset riistakokit perheeseemme. Kiitosta Kuparinen antaa myös omalle kotiseuralleen Topenon Erälle ja loppilai- sille metsästäjäkavereilleen laajemminkin. Varsinkin alkuaikoina vuodesta 1973 lähtien sain vanhemmilta metsästäjiltä paljon oppia metsästyksen ja ammunnan parissa. Ja totta kai pitkä työura Sakossa on tuonut paljon alan yhteyksiä ja yhteis- työkumppaneita eri puolilta maailmaa. Heidän kanssaan olen saanut kokemuksia niin metsästyksen, kuin ammunnan saralla. Hyvät yhteydet ja yhteistyökumppanit ovat edesauttaneet erittäin paljon Sakon asei- den kehityksessä saaduista kokemuksista. Kari Kuparisesta huokuu päällimmäi- senä kiitollisuus, kun hän pohti elämään- sä ja uraansa arvokkaan eräneuvoksen tunnustuksen saatuaan. Asetta, kynäänsä eikä hanskojaankaan mies ei kuitenkaan ole naulaan laittamassa. Eläkepäivät antavat kuitenkin mah- dollisuuden tehdä ja kokea myös sellaisia asioita, joihin ennen ei ole ollut aikaa, päätti Kari Kuparinen haastattelunsa on- nellisena. n 82 I Ase & Erä TUOTEUUTISET Seuraavassa numerossa Nyt 33 numeroa kaupanpäälle! Uuden kestotilaajan etu! Ammunnan harjoittelu, koulutus, jahtimatkat ja jousimetsästys Metsästykseen sopivat veneet ja kanootit sekä tarvikkeet. Sisäampumaradat ja simulaattorit. Ammuntakoulutukset. Ilma-aseet.
Jaa artikkeli
