Tikka T3 -kiväärin suunnittelun lähtökohtana olivat tarkkuus ja edullisuus.
– Asetta oli alettava suunnittelemaan hinta edellä, mutta laadusta ei voitu tinkiä. Beretta halusi aseen, jossa hintalaatusuhde olisi kohdallaan, muistelee entinen Sakon suunnittelija Juha Aalto.
Kilpailijoilla oli pulttilukkoisia kivääreitä ja Beretta halusi tuoda markkinoille toimintavarman ja tarkan aseen, josta olisi hintaa saatu viilattua pois. Myyntiargumenteiksi muodostuivat tarkkuuden ja toimintavarmuuden ohella keveys ja muotoilu.
– Alkuperäisenä ajatuksena oli jopa 30 prosentin hinnan pudotus, mutta ihan siihen ei päästy. Sakolla oli jo tätä ennen Tikka Popular, jossa hinta oli painettu niin alas kuin mahdollista. Uuden Tikka-kiväärin suhteen Beretta esitti hintaa jopa tätäkin alemmaksi laadusta kuitenkaan tinkimättä, mikä toi meille todella ison haasteen. Tikka T3 oli mittava haaste. Edellinen oli ollut Sako 75:n kehitystyö, sanoo Sakon entinen tuotekehitysjohtaja Kari Kuparinen.
Kuparinen ja Aalto olivat useita vuosikymmeniä mukana Sakon tuotekehityksessä.
Uuden aseen nimeksi tuli Tikka T3.
– Malli nimettiin Tikka T3:ksi, koska Tikkakoski ja Sako olivat valmistaneet Tikka-mallin kivääreitä jo aikaisemmin ja tämä oli ikään kuin kolmas Sakolla valmistettu Tikka-malliston sukupolvi, Aalto kertoo.
Yksi lukkopituus
T3 suunnittelu alkoi lukkolaitteesta. Tikka-kivääreissä oli perinteisesti kaksi eri lukkolaitepituutta.
– Tikka T3:een suunniteltiin vain yksi lukkolaitepituus. Näin valmistettiin vain yhtä lukonkehystä ja lukkopituutta. Yksi lukkolaitepituus on edullisempi valmistaa. Jos pituuksia on kaksi, pitää oleellisia komponentteja, kuten lukkoa, lukonkehystä, lipasta ja tukkia, valmistaa kahta eri pituutta, mikä tuo tietysti lisää valmistuskustannuksia, Juha Aalto kertoo.
– Kahdella erilaisella lukonpidättäjällä saatiin lukon liike vastaamaan aiempien mallien kahta lukkolaitepituutta ja lippaaseen tehtiin pituutta rajoittava väliseinä lyhyemmille patruunoille. Suunnittelussa panostettiin myös valmistusystävällisyyteen. Mitä helpompia osat ovat valmistaa, sitä helpompi on aina myös pitää laatutaso korkeana, hän jatkaa.
Pienen hylsyaukon ja yksirivisen lippaan ansiosta lukonkehyksestä saatiin mahdollisimman jäykkä ja kehyksen pohjan muoto mahdollisti myös hyvän sovituksen tukkiin.
– Näillä eväillä aseen käynti saatiin jopa maailman parhaaksi suoraan tehtaalta lähteviä kivääreitä vertailtaessa, sanoo Kuparinen.
Alkuun Tikka T3:lla oli kolme mallia: Hunter, Lite ja Varmint. Hunterissa tukki oli pähkinäpuuta, Litessä ja Varmintissa tukki oli synteettinen. Synteettisellä tukilla saatiin hintaa pudotettua hieman lisää ja samalla myös markkinoiden toivomaa keveyttä. T3:n hinta loppujen lopuksi putosi noin 20 prosenttia edelliseen Tikka-malliin verrattuna.
– Myöhemmin alkuperäisten mallimerkintöjen perään liitettiin x, jolloin alumiininen rekyylivastin muutettiin teräksiseksi ja synteettinen lukon peräholkki metalliseksi. Muutoin muutokset alkuperäisiin rautaosiin olivat lähinnä kosmeettisia. X-mallistoon tuli myös lisää tukkivaihtoehtoja, muun muassa vaihdettavalla pistoolikahvalla varustettu synteettinen tukkimalli, sanoo Aalto.
Asetekniikka tuo omat rajansa suunnittelulle.
– Pulttilukkoisen kiväärin konstruktio on ollut käytännössä lähes samanlainen yli sata vuotta.
Tiettyjä aseen osia tai materiaaleja ei voi rajattomasti muuttaa ja kustannuksissa tinkiä ilman, että aseen laatu olennaisesti heikkenee, lisää Aalto.
Sakolle pelastus
Kun Beretta osti Sakon, se oli tyytyväinen niin suomalaisten osaamiseen kuin aseiden laatuun ja valikoimaan. Tuotantomääriin italialaiset eivät sen sijaan olleet tyytyväisiä. Eräässä tapaamisessa Berettan hallituksen puheenjohtaja Ugo Gussalli Beretta ilmoitti Sakon silloiselle toimitusjohtaja
ilmoitti Sakon silloiselle toimitusjohtaja Henry Paasikivelle: ”Mr. Paasikivi, make Sako big”.
– Käytännössä tuo lausahdus tarkoitti, että Sakon piti nostaa tuotantomääränsä viidessä vuodessa 50 000 luodikkoon, kun siihen mennessä Riihimäellä oli valmistunut reilut 20 000 luodikkoa vuodessa. Tavoite tuntui Sakossa jopa hieman kohtuuttomalle ja ainoa mahdollisuus olisi riittävän iso markkina-alue ja sinne soveltuva tuote. Tikka T3:n toivottiin menestyvän Yhdysvaltain kivikovilla markkinoilla. Aseen toivottiin houkuttelevan ostajia uudesta hintasegmentistä, jossa potentiaalisia asiakkaita olisi eniten, sanoo Kari Kuparinen.
Tehtaan kapasiteettia oli pyrittävä kasvattamaan ja Sako toivoi Berettan osallistuvan tuotantoon tehtäviin investointeihin. Beretta ei tähän suostunut, vaan Sakon oli hankittava rahoitus itse, mikä merkitsi, että Tikka T3 olisi saatava markkinoille aikataulussa ja sen menekin olisi onnistuttava.
– Tikan oli määrä olla markkinoilla ja tuotantoa pyrittäisiin kasvattamaan vuosittain tuhansilla aseilla, mutta tuotantolinjojen kapasiteetilla oli rajansa. Kaiken lisäksi Beretta käynnisti strategisen leikkausohjelman, jossa kaikki sen yksiköt joutuivat pienentämään kiinteitä kulujaan, Kari Kuparinen muistelee.
Tikka T3 oli Sakolle ratkaiseva onnistuminen, jolla volyymiä pystyttiin kasvattamaan ja koko yhtiön taloudellista tilannetta parantamaan. Tikka T3 ja Tikka T3x-malleja on valmistettu yhteensä arviolta 1,5 miljoonaa kappaletta.
Sako oli jo kertaalleen pelastunut Sako 75-sarjalla, jonka pääsuunnittelija Juha Aalto oli myös ollut.
– Tikka T3 onnistui juuri silloin, kun Sakolle onnistuminen oli hyvin tarpeen, sanoo Kuparinen.
Tikka T3 esiteltiin Yhdysvalloissa marraskuussa 2002. Tekes oli myöntänyt hankkeelle 1,5 miljoonan euroa avustuksen ja 2,5 miljoonan eron lainarahoituksen
– Kasvutavoitteet eivät olisi toteutuneet, ellei kilpailijoilta olisi kyetty viemään asiakkaita. Sakossa pahimmiksi kilpailijoiksi laskettiin Remington, Winchester, Browning ja Ruger. Tikan vahvuus oli, ettei yksikään kilpailija ollut uudistanut mallistojaan täydellisesti, Kuparinen kertoo.
Tikka T3:a lanseerattiin maailmalle järjestämällä kaksi jahtia Suomessa ja suuria messutapahtumia etenkin Yhdysvalloissa.
Vuoden 2003 alussa järjestetyssä Shot Show’ssa aseelle myönnettiin messujen Best Buy-palkinto ja National Rifle Association (NRA) valitsi Lite-mallin vuoden kivääriksi vuonna 2003 ja tarkkuusammuntaan soveltuva Tactical sai saman palkinnon vuonna 2007.
– Sako 75 pelasti yhtiön ensimmäisen kerran, Tikka T3 teki sen toisen kerran, sanoo Kuparinen.
Tuotekehitys on joukkuelaji
Juha Aalto suunnitteli lukuisia aseita Sakolla työuransa aikana.
– Aseen tuotekehitykseen kului minimissään parisen vuotta ja maksimissaan ehkä kolmisen vuotta, riippuen malliston koosta, tarvittavien testausten laajuudesta ja myös niistä saadun palautteen pohjalta tehtävistä muutoksista.
– Tuotekehitys ei ole yksilölaji vaan käytännössä aina joukkuepeliä. Tuotekehitysprojekteissa oman valmistuksen, oston, markkinoinnin, tuotepäälliköiden, muotoilijoiden, prototyyppiaseseppien, asiantuntijoiden, alihankkijoiden ja muiden tahojen yhteistyöllä luodaan edellytykset kilpailukykyiselle tuotteelle. Tikka T3:n kehityksessä yhteistyö oli tässä suhteessa poikkeuksellisen laajaa. Kun onnistutaan, on se palkkio hyvästä yhteistyöstä, hän jatkaa.
Aalto oli suunnittelijana lähes kolmenkymmenen vuoden ajan ja hänen työpöydältään ovat lähtöisin muun muassa monet TRG-tarkkuuskiväärimallit, Sakon metsästyskiväärimallit, sekä Sakon ja Tikan pienoiskiväärit. Sakon Optiloc-kiikarinjalan pallorengas on myös Aallon innovaatio.
– En ole oikeastaan kiinnostunut ampumisesta tai aseista vaan asetekniikasta ja tekniikasta yleensä. Aika monta ideaa olen saanut aamulenkillä ollessani. Joskus en edes muistanut, millaisen lenkin olin tehnyt, kun olin niin intensiivisesti miettinyt erilaisia aseisiin liittyviä ratkaisuja.
– Meillä on ollut sellainen työnjako, että minä johdin tuotekehitystä, organisoin resurssit, rahoituksen, testaukset ja kävimme läpi testiraportit ja palautekeskustelut. Mahdollisimman montaa eri tahoa, niin Suomesta kuin ulkomailta, on usein pyydetty kokeilemaan prototyyppejä ja kertomaan mielipiteensä, lisää Kuparinen.
Eläkkeeltä vielä hommiin
Juha Aallon viimeinen projekti Sakolla ollessa oli TRG M10 vuonna 2011. Sen jälkeen hän jäi eläkkeelle.
– Ehdin olla eläkkeellä kuutisen vuotta, kunnes Kari Kuparinen kysyi minua vielä mukaan suunnitteluun vuonna 2017. Seitsemisen vuotta suunnittelin sitten aseita ja varusteita freelancerina kotona. Siltä ajalta ovat peräisin muun muassa Tikka T1x ja Sako S20. Tikka T1x on ensimmäinen Riihimäellä valmistettu Tikka pienoiskivääri
Aalto aloitti Tampereen Asepajalla koneistajana vuonna 1971 ja siirtyi Sakolle pistoolien kokoonpanoon 1980.
– Olin kokoonpanossa muutaman vuoden ja välillä olin pari vuotta Pirkan Aseessa korjaamassa vanhoja aseita, kunnes palasin Sakolle prototyyppiasesepäksi vuonna 1985. Koneistajan, viilarin, kokoonpanijan ja asesepän kokemuksesta on ollut hyötyä suunnittelussa.
– Työteknikon koulutuksen hankin 1980-luvun lopulla, jolloin aloin myös päivätyöni jälkeen iltaisin harjoitella uudella Vertex 3D-suunnitteluohjelmalla TRG:n osien piirtämistä, joka toisinaan venähtikin puoleen yöhön saakka. Suunnittelijaksi minut virallisesti nimitettiin 1991.
Tuotannon sujuvuutta helpottaa, jos suunnittelija on perillä valmistustekniikasta ja tietää miten osa valmistetaan.
– Sanotaan, että 80 prosenttia tuotteen valmistuskustannuksista määräytyy jo suunnitteluvaiheessa.
Aallolla on tapana edelleen lähteä aamulla viiden aikaan lenkille.
– Nyt ehtii jo kulkiessaan katsella luonnon ihmeitä ja miettiä muitakin kuin aseiden teknisiä ratkaisuja naurahtaa Aalto.
Lähteet: Juha Aallon ja Kari Kuparisen haastattelut sekä Sako – ensimmäiset 100 vuotta -kirja.
