Kivääriampuja- ja metsästäjäurani alkuvaiheissa mietin, miten ampumaharjoituksista saisi mielenkiintoisempia. Pelkkä pyöreiden taulujen puhkominen oli puuduttavaa. Eikä siitä opi juuri mitään sadan metrin radalla. Varsinkaan jos ampuu makuulta ja hyvältä tuelta. Kohdistuksessa homma toimii, mutta eipä sillä ole juurikaan tekemistä metsästystilanteen kanssa.
Kävin aikoinaan Karkkilassa olevalla 150 metrin radalla ampumassa. Siellä kehitimme pienellä porukalla oivan harjoituksen, joka paransi paineensietokykyä ja keskittymistä. Jokaisella oli oma taulu, yhdeksän patruunaa ja aikaa kellossa kaksi minuuttia. Bipodia tai muuta tukea ei saanut käyttää.
