Kuluneen syksyn aikana tuhannet ja tuhannet suomalaismetsästäjät menivät jahteihin
mukanaan pulttilukkoinen kivääri. Se on Suomen yleisin, suosituin asetyyppi. Suomessa pääasialliset metsästysmuodot ovat usein latvalinnustus ja hirvieläinjahdit. Näihin jahtimuotoihin sopii hyvin pulttilukkoinen kivääri. Suosioon aseen toimivuuden lisäksi vaikuttaa suuresti se, että maassamme on valmistettu pulttilukkokivääreitä vuosikymmenten ajan.
Pulttilukkokivääri on yli 200 vuotta vanha keksintö. Pulttilukkomekanismin kehitti vuonna 1824 Johann Nikolaus von Dreyse. Pulttilukolla tarkoitetaan aseen sulkumekanismia, jonka muodostavat lukkorunko ja lukonpää, sekä kampi, iskuri ja patruunan ulosvetäjä. Perinteiset pulttilukkokiväärit ovat lippallisia kertatuliaseita. Toimintaperiaatteen kivääreissä patruuna vedetään lippaasta lukon avulla patruunapesään. Samalla ase virittyy. Aseen perustoimintaperiaate on pysynyt ennallaan, asevalmistajat kuitenkin hiovat ominaisuuksia jatkuvasti paremmaksi.
– Pulttilukkoisiin kivääreihin ei ole tullut isoja uudistuksia yli 100 vuoteen. Radikaalisti uudet keksinnöt tässä asetyypissä ovat hyvin harvinaisia. Pulttilukkoiset kiväärit kuitenkin kehittyvät koko ajan, niiden toimintavarmuutta, helppokäyttöisyyttä ja turvallisuutta voidaan kehittää aiempaa paremmiksi, sanoo suomalaisen asevalmistajan Sakon kivääripuolen tuotepäällikkö Taneli Pokkinen.
Eri asevalmistajat tuovat markkinoille vuosittain pulttilukkoisia uutuusmalleja. Uutuusmallien suunnittelu perustuu usein selkeään tarpeeseen.
– Hedelmällisin lähtökohta uuden kiväärimallin suunnitteluun on, jos markkinoilla havaitaan olevan selkeä tarve sellaiselle kiväärille, jollaista ei ole suoraan tarjolla. Kuuntelemme aktiivisesti esimerkiksi meidän maahantuojiamme. Saamme heiltä palautetta, millaisia aseita metsästäjät eri maissa ja maanosissa kaipaavat. Toki palautetta tulee myös suoraan metsästäjiltä, Pokkinen kertoo.
Metsästäjien toiveiden lisäksi eri maiden omat säädökset ohjaavat aseiden suunnittelua.
– Esimerkiksi Australiassa on kuumaa, ja paljon riistaa. Siellä käytetään kevyitä paukkua, markkinoilla pitää olla kaliiperi .223 kevyellä nousulla. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa käytetään paljon suurriistan metsästykseen soveltuvia kivääreitä. Amerikassa korostuvat kevyet Magnum-kaliiperiset kiväärit, joita on helppo kantaa. Eli tarpeet ovat erilaisia eri maissa.
Siitä, miten lainsäädäntö ja määräykset voivat vaikuttaa aseiden suunnitteluun, Taneli Pokkinen kertoo tuoreen esimerkin.
– Amerikassa Utahin osavaltiossa muulipeurakannat ovat heikentyneet. Sen vuoksi optisten tähtäyslaitteiden käyttöä rajoitetaan niin, että vain avotähtäimet ovat sallittuja tietyllä ajanjaksolla ja rajatulla alueella. Jos tällainen trendi yleistyy, metsästäjille pitää tarjota avotähtäimillä varustettuja kivääreitä.
Uusien asemallien suunnittelua luonnollisesti ohjaa kaupallisuus, erityisen spesiaalia asetta ei välttämättä kannata tehdä, jos se edellyttää muutoksia esimerkiksi aseiden valmistuslinjaan.
– Mutta esimerkiksi pieniä mallisarjoja voidaan helpostikin tehdä niin, että ase kootaan jo olemassa olevista komponenteista, Pokkinen toteaa.
Muokattavuus korostuu
Pulttilukkokiväärien viime vuosien trendi on ollut muokattavuus. Kiväärin pitää olla metsästäjän mitoille sopiva. Markkinoilla on kivääreitä, joiden tukki on valmistettu synteettisistä materiaaleista, kuten lasikuidusta ja hiilikuidusta. Näissä kivääreissä on mahdollisuus säätää perän pituutta ja takatukin korkeutta.
Vuosikymmenten ajan kiväärien tukit valmistettiin puusta, mutta synteettiset materiaalit ovat korvanneet ne helppohoitoisuuden, keveyden ja säätömahdollisuuksien vuoksi lähes kokonaan. Esimerkiksi Sakon myymistä kivääreistä suurin osa on sellaisia, joissa on synteettisistä materiaaleista tehty tukki.
– Vielä 20 vuotta sitten metsästäjän piti sopeutua kiväärin mittoihin ja ominaisuuksiin. Nyt kivääri halutaan sovittaa metsästäjälle sopivaksi, Taneli Pokkinen sanoo.
Kun tukki on säädettävä, kiväärin vetopituus saadaan säädettyä kohdalleen. Kiväärin vetopituus tarkoittaa perän pään ja liipaisimen välistä etäisyyttä. Vetopituus korreloi hyvin kiväärin muiden mittojen kanssa. Perää voidaan pidentää jatkopaloilla esimerkiksi neljä tai kahdeksan milliä. Yleisiä ovat myös viiden ja kymmenen millin jatkopalat.
– Vetopituuden säätämiseen kannattaa panostaa, koska se määrittää sormen osumista liipaisimelle, Taneli Pokkinen selvittää.
Vetopituus on silloin oikea, kun liipaisinta pystyy vetämään vaivatta sormen päällä. Liipaisinta pitää vetää sormen päällä siksi, että se mahdollistaa liipaisimen vetämisen suoraan taakse päin ja laukauksen lähtemisen suoraan eteenpäin tähdättyyn suuntaan. Jos liipaisinta vedetään sormen keski- tai tyviosalla, vetoliike suuntautuu sivulle ja se liikauttaa asetta laukaisuhetkellä, hän jatkaa. Erityisesti naismetsästäjät suosivat lyhyempiä periä ja korotettuja poskipakkoja.
Kun pulttilukkokiväärin tukki on valmistettu synteettisestä materiaalista, voidaan kivääriin omien mieltymysten mukaisesti vaihtaa eri kulmalla olevia kahvoja. Kahva voi olla pystympi tai se voi olla enemmän kallellaan oleva, eli kivääriin saa juuri omien mieltymysten mukaisen kahvan.
Lisäksi kahvoja on tarjolla erilaisilla karhennuksilla. Kahvalta vaaditaan erilaista pitoa ammuttaessa käsineiden kanssa kuin paljaalla kädellä. Kahvoja saa myös eri värisinä, esimerkiksi syksyn hirvieläinjahteihin voi kivääriin kiinnittää oranssin värisen kahvan ja etutukin.
– Ampumaergonomiaan ei aiemmin kiinnitetty huomiota, nyt se koetaan tärkeäksi asiaksi. Halutaan, että ase istuu täydellisesti omille mitoille, Pokkinen sanoo.
– Vetopituuden säätämiseen kannattaa panostaa, koska se määrittää sormen osumista liipaisimelle.
Sulava laukaisu
Metsästäjät vaativat kivääriltä myös aiempaa laadukkaampaa, sulavampaa laukaisua.
– 20 vuotta sitten riitti, että ase on tarkka. Nyt metsästäjät haluavat, että laukaisu tuntuu hyvältä, Taneli Pokkinen kuvailee.
Kivääreihin on tullut säätömahdollisuuksia. Liipaisintuntumaa pystyy lukuisissa kiväärimalleissa hiomaan itselleen mieleiseksi laukaisupainetta säätämällä. Ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa laukaisupainetta. Jos metsästetään yksittäisillä laukauksilla, monet arvostavat herkkää laukaisua. Ajojahdeissa arvostetaan vähän raskaampaa painetta.
Sakon pulttilukkokivääreissä laukaisuvastusta voidaan säätää joko yhdestä kilosta kahteen kiloon tai puolestatoista kilosta kolmeen kiloon mallista riippuen. Säätö tapahtuu kuusiokoloavaimella lipaskuilussa olevaa ruuvia kääntämällä tai Torx-avaimella suoraan liipasinkaaresta, riippuen asemallista.
Lisäksi laukaisun varmatoimisuuden merkitys on kasvanut.
– Esimerkiksi hirvijahdeissa riistalaukaus tilanne voi syntyä nopeasti. Metsästäjän tulee kyetä luottamaan siihen, että aseella voi ampua silloin, kun vetää liipaisimesta.
Piipussa suukierre
Millaisia vaatimuksia ja toiveita metsästäjillä on piipuille? Taneli Pokkisen mukaan äänenvaimentimesta on tullut standardi, siksi piipussa pitää olla suukierre.
Äänenvaimentimien käyttö sallittiin metsästyksessä reilut 30 vuotta sitten 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin vaimentimet olivat painavia ja isokokoisia. Niiden vaimennustehokaan ei ollut kummoinen. Nyt äänenvaimentimet ovat ominaisuuksiltaan todella hyviä ja niillä saavutetaan monia hyötyjä.
– Äänenvaimennin pienentää aseen rekyyliä, jolloin ase on helpompi ammuttava. Vaimennin myös poistaa pimeässä näkyvän suuliekin ja parantaa usein aseen tarkkuutta. Vaimennin ei siis mitenkään heikennä aseen ominaisuuksia, vaan asia on päinvastoin, Pokkinen toteaa.
Vaimentimet painavat pääsääntöisesti 300-400 grammaa. Vaimennin muuttaa hieman kiväärin painopistettä etupainoisemmaksi. Asetta hankittaessa pohdittavaksi tulee myös piipun pituus. Pituus ei vaikuta aseen käyntiin, mutta sillä on merkitystä käsiteltävyyteen.
20 -tuumainen piippu on sopiva perusjahtikäytössä. Lisäksi on huomioitava, että äänenvaimennin lisää piipun pituutta noin 10 senttiä.
Laadukkaammat materiaalit
Pulttilukkokiväärien kehitykseen on suuresti vaikuttanut materiaalien parantuminen. Esimerkiksi hiilikuidun ja lasikuidun yleistyminen tukkimateriaalina mahdollistaa aiempaa kestävämpien ja näyttävämpien kiväärien valmistamisen.
Perinteisesti kiväärien tukit on valmistettu puusta. Puutukki on kaunis, näyttävän näköinen. Mutta samalla pitää tiedostaa puun olevan elävä materiaali. Tämä tarkoittaa sitä, että puinen tukki voi ”elää”, jopa haljeta.
– Kun tukin ja rautojen väliin jää tilaa, rekyyli voi halkaista puisen tukin. Puu on myös heterogeeninen materiaali, esimerkiksi puun syyt voivat kulkea eri suuntiin. Komposiitti ja lasikuitu ovat homogeenisia materiaaleja. Ne ovat kestäviä eivätkä ne halkeile tai väänny, Taneli Pokkinen sanoo.
Sähköinen laukaisukoneisto?
Millainen on pulttilukkokiväärin tulevaisuus? Millaisilla kivääreillä metsästetään 2030- ja 2040 -luvuilla?Taneli Pokkisen mukaan elektroniikka voi tulla osaksi kivääreitä nykyistä enemmän.
– Yhdysvalloissa messuilla on jo esitelty sähköinen laukaisukoneisto. Tämä voi olla yksi kehityssuunta.
Pokkinen myös pohtii, keksitäänkö kokonaan uusia aseiden toimintaperiaatteita.
– Elektroniikan kehittyminen voi johtaa siihen.
