Pitkään poliisina työskennellyt Markku Tuominen otti aina sorsajahdin aloituspäivän vapaaksi
Monelle metsästäjälle sorsastuskauden alku on koko vuoden kohokohta. Nurmijärveläinen Markku Tuominen varasi sorsajahdin aloituspäivän aina vapaaksi poliisin töistä.
Nurmijärveläisen Markku Tuomisen kalenteriin on jo nuoruudesta saakka merkitty elokuun 20. päivä varatuksi. Tuo päivä on pyhitetty sorsastukselle, eikä siitä perinteestä ole vuosikymmenien aikana tingitty.
– Virassa ollessani otin tuon päivän aina vapaaksi, jos vain juttujen tutkinta antoi siihen mahdollisuuden. Jos sitten jotakin työtehtäviä kuitenkin oli, pyrin ainakin käväisemään sorsajahdissa. Työyhteisö ymmärsi harrastukseni, en ollut ainoa metsästystä harrastava poliisi, sanoo rikosylikomissarion virasta eläkkeelle jäänyt Tuominen.
Sorsastus alkoi teini-iässä Keuruulla, jossa riitti vesistöjä. Tuominen hankki metsästyskortin 15-vuotiaana, minkä jälkeen hän on metsästänyt kaikkea riistaa.
– Metsästys on sukuvika, isäkin oli innokas metsästäjä Sorsastus aloittaa metsästyskauden, joten se on ollut aina tärkeä hetki. Saalis ei ole avauspäivän suurin anti. Monesti olen saanut parhaat saaliit vasta loppusyksystä.
Lintukannat huvenneet
Jos Keuruulla riitti vesistöjä, Nurmijärvellä tilanne oli toinen. Kun Markku Tuominen muutti Nurmijärvelle, oli Nurmijärvestä jäljellä vain kunnan nimi.
– Järvi oli kuivattu jo 1950-luvulla, mutta se on ollut sen jälkeen kosteaa ojitettua pensastoa, jossa vesilinnut ovat viihtyneet, vaikka viime vuosina kannat ovat heikentyneet. Aikoinaan järvi oli maan toiseksi paras lintuvesi lajirikkaudella mitaten rajan taakse jääneen Äyräpään järven jälkeen, Tuominen kertoo.
– Nurmijärvellä kävi runsaasti ulkopaikkakuntalaisia, varsinkin helsinkiläisiä, metsästäjiä. Itse en koskaan ehtinyt järveä nähdä, koska muutin Nurmijärvelle vuonna 1976. Järvi kuivattiin, koska kanadalainen ruttojuuri oli vallannut järven, joten joka tapauksessa olisi kasvanut umpeen, hän jatkaa.
Sorsastuksessa ei ole lajirikkaudesta jäljellä kuin muistot,
– Ammun monen muun tavoin käytännössä ainoastaan heinäsorsia. Haapanoita oli takavuosina melko paljon, mutta ne ovat hävinneet. Taveja on jonkin verran, mutta olemme sopineet ettei nitä ammuta, jotta kanta säilyisi. Telkkiä en ole koskaan ampunut, sen liha ei oikein maistu.
Suurin syy lintukantojen vähentymiseen on pienpedoissa.
– Laajalla ja avoimella alueella niitä on aika mahdoton saada kuriin. Minkit, supitja lokit verottavat pesiä ja poikasia tehokkaasti. Vedenpinnan rajut vaihtelut ovat vaikuttaneet kosteikkoon ja alue on aika suosittu retkeilykohde. Koiria ei voi pitää irrallaan, vaikka joillakin maalle muuttajilla sellainen käsitys tuntuu olevankin.
Tärkeä lajituntemus
Sorsastus on rajoittunut paljolti Nurmijärvelle. Markku Tuominen on käynyt myös merellä, mutta siitä reissusta ei ollut mitään kotiin viemisinä.
– Näimme lintuja runsaasti, mutta keli muuttui hyvin nopeasti sellaiseksi, että meidän oli ulkoluodoilta lähdettävä. Yhtäkään laukausta en ehtinyt ampua.
Tuominen kuuluu myös paikalliseen riistaneuvostoon ja kuului myös valtakunnalliseen riistaneuvostoon. Lisäksi hän hoitaa seurassaan SRVA-miehen ja petoyhdyshenkilön posteja.
– Metsästyskuri on mennyt parempaan suuntaan viime vuosikymmeninä. Metsästäjät kontrolloivat toisiaan joskus ehkä hieman liiankin tiukasti. Metsästäjät ovat huolissaan metsästyksen imagosta.
– Eräs lintuharrastaja, joka ymmärsi myös metsästyksen merkityksen, painotti aina lajituntemusta. Metsästäjän tulee ennen jokaista liipasimen painallusta tunnistaa laji takuuvarmasti. Itse olen korostanut koulutuksessa sitä, että on aina parempi jättää ampumatta, jollei ole varma osumasta tai lajista. Jos metsästäjä ampuu rauhoitetun lajin tai osuma vain haavoittaa, jää se aina harmittamaan. Sellaisen osuman metsästäjä muistaa aina, mikä vie metsästyksestä nautintoa pois, Tuominen korostaa.
Tuomisen omalla seuralla ei ole vesilintujen ruokintaa.
– Ruokinta on vähän kaksipiippuinen juttu. Kosteikkoja ovat jotkut seuran jäsenet perustaneet, mutta ne ovat lähinnä omaan käyttöön tarkoitettuja ”metsästysmaita”.
– Minua harmittaa etteivät nuoret saa hankittua aselupaa ilman vanhempien apua. Kaikkien nuorten vanhemmat eivät metsästystä harrasta eivätkä seurat välttämättä ota uusia jäseniä ilman maanomistusta. Nuoren voi olla vaikea alkaa metsästystä harrastamaan, vaikka halua siihen olisikin.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 5/2025!
Markku Tuominen työskenteli pitkään Nurmijärvellä poliisina, eläkkeelle hän jäi rikosylikomisarion virasta. Sorsastuksen vuoksi hän otti aina vapaaksi elokuun 20. päivän.