Erkki Broman onnistui järjestämään lapikkaiden avulla kuuluisan tarkka-ampuja Simo Häyhän lahjakiväärin museoon
Maailman paras tarkka-ampuja Simo Häyhä sai helmikuussa 1940 ruotsalaiselta liikemies Eugen Johanssonilta Sakon valmistaman kiväärin, ”Pystykorvan”. Häyhä suunnitteli aseen viemistä mukanaan hautaan, mutta Erkki Bromanin neuvottelutaidot ja kaksi lapikasparia saivat Häyhän muuttamaan mielensä.
Talvisodan rajut taistelut Kollaanjoella tekivät Simo Häyhästä (1905- 2002) tarkka-ampujan, jota luonnehdittiin maailman parhaimmaksi. Siitä, kuinka monta Neuvostoliiton armeijan sotilasta
Häyhä ampui, ei ole tarkkaa tietoa. Luvut vaihtelevat reilusta kahdesta sadasta yli viiteensataan sotilaaseen. Häyhä taisteli talvisodassa ”Marokon kauhuna” tunnetun luutnantti Aarne Juutilaisen alaisuudessa Jalkaväkiryhmentti 34:ssä. Häyhä itse vähätteli saavutuksistaan, tai kokonaan vaikeni. Vuonna 2017 löydettiin Häyhän Sotamuistojani muistiinpanot, jossa hän itse arvioi ampuneensa yli 500 neuvostoliittolaista sotilasta. Määrä on niin iso, että Häyhää on pidetty maailman parhaimpana tarkka-ampujana.
Häyhä sai tunnustusta ampumataidoistaan jo talvisodan aikana. Helmikuun puolivälissä vuonna 1940 Häyhälle luovutettiin ruotsalaisen liikemiehen ja Suomen ystävän Eugen Johanssonin ostama Sakotarkkuuskivääri. Kyseessä oli Sakon valmistaman siviilisarjan M/28-30 -kivääri, eli ”Pystykorva”.
Kiväärin luovuttamisen jälkeen maaliskuun kuudentena päivänä Häyhä haavoittui räjähtävän luodin osuessa hänen kasvoihinsa repien leukaa.
Häyhä ei vammansa vakavuudesta johtuen ollut rintamalla jatkosodassa, sodan aikana hän viljeli kotitilaansa Karjalan Rautjärvellä.
Ratkaiseva avain
Nykyisin Vihdissä asuva, Motonet-yhtiöiden perustajiin kuuluva 93-vuotias Erkki Broman tutustui Pohjois-Karjalassa Simo Häyhään puolustusvoimien järjestämässä tilaisuudessa.
– Minut esitteli Häyhälle Mannerheimristin ritari Ahti Vuorensola 1970-luvun alkupuolella. Puheeksi tuli Simo Häyhän talvisodan aikana lahjaksi saama kivääri. Se haluttiin esille Karjalan Jääkäripataljoonan perinnehuoneeseen, mutta Häyhä ei halunnut luovuttaa kivääriään. Hän kertoi ajatelleensa kiväärin lähtevän mukaansa hautaan, Broman muistelee.
– Rupesin itsekin puhumaan Häyhän kanssa kivääristä. Minullekin hän sanoi ensin, ettei halua luovuttaa kivääriä kenellekään vaan se lähtee hautaan hänen mukanaan.
Puhe kääntyi lapikkaisiin. Lapikkaista tulikin avain kiväärin säilymiseen jälkipolville.
– Simo Häyhä kertoi hänen omien lapikkaidensa olevan hyvin kuluneet, ja hän tarvitsisi uudet. Häyhä oli ollut yhteydessä eläkkeelle jääneeseen suutariin, joka tunnettiin taitavana lapikkaiden tekijänä. Suutari ei halunnut tehdä enää uusia lapikkaita. Lopulta Simo totesi minulle, että jos saan hankittua hänelle suutarilta uudet lapikkaat, hän luovuttaa Pystykorvan minulle.
Broman meni suutarin luokse ja sai lopulta suostuteltua hänet tekemään kahdet lapikasparit. Hän kertoo hymyillen maksaneensa ”jonkin verran” lapikkaiden teosta suutarille. Enemmän suutarin mielen muuttumiseen vaikutti kuitenkin Bromanin puhelahjat.
– Lapikkaat muuttivat Simo Häyhän mielipiteen. Hyviä lapikkaita vastaan hän oli valmis luopumaan lahjakivääristään, jota hän käytti talvisodassa ennen haavoittumistaan.
Broman tapasi Häyhän useamman kerran.
– Pääsin jopa ampumaan kiväärillä ennensen luovuttamista. Muistan kun Häyhä kertoi minun olevan ensimmäinen ihminen hänen lisäkseen, joka aseella ampuu.