– Koirien ja sekä metsästäjien paikat ja liikkeet pitää tietää
Hirviporukoilla on erilaisia käytäntöjä jahtipäivän yhteydenpidossa. Ajantasaisen paikkatiedon hyödyntäminen on ennen muuta turvallisuusteko.
Viestinnän alkuperäinen merkitys on tiedonvaihto. Viestintä on olennainen osa onnistunutta jahtia. Se on yksinkertaisimmillaan ja vaikeimmillaan kommunikointia. Hirviporukan keskinäisen yhteydenpidon järjestämiseen vaikuttavat muun muassa metsästysalueen koko, metsästäjien määrä, ja jopa maastonmuodot. Yksi olennaisimmista kysymyksistä on, jaetaanko jahdissa käytettävien koirien sijaintitiedot koko hirviporukalle vai ei.
Suuri osa koiranomistajista jakaa koirien sijantitiedot koko hirviporukalle, mutta osa haluaa pitää koiriensa sijaintitiedot vain itsellään. Tällöin passissa olevat voivat joutua olemaan jopa neljästä kuuteen tuntia ilman tarkkoja tietoja jahdin edistymisestä.
Tällöin korostuvat muiden viestintävälineiden käytön tärkeys.Tammelalaisessa Hallin hirviseurueessa jäsenet ovat ostaneet Trackerin lisenssit seuran kautta.
– Muutamalla jäsenellä ei ole älypuhelinta, joten heille emme tietenkään ole voineet lisenssiä hankkia. Jahdissa tutkapannan tuottama tieto jaetaan jokaiselle jahtiporukan jäsenelle. Jokainen tietää vieruskaverinsa paikan ja kaikki voivat seurata koirien liikkumista. Kun ostamme lisenssit nipussa, hinta on edullisempi kuin mitä yksittäisen lisenssin hinta olisi, sanoo seuran puheenjohtaja Heikki Sillanpää.
Seurue jakaa passipaikat kokemusperäisesti. Seuran hirvijahtialue on kokonaisuudessaan 9 211 hehtaaria.
– Torronsuon kansallispuistosta 2 507 hehtaaria kuuluu seuramme hirvialueeseen, kansallispuiston alue on kokonaan noin 3 000 hehtaaria. Torron Orava metsästää kansallispuiston lounaispuolella noin 500 hehtaarin alueella. Saamme ajaa hirveä puiston alueella, mutta emme saa eläintä sinne ampua. Seurueella on kolme koiraa, joista kaksi on yhtä aikaa jahdissa, Sillanpää kertoo.
– Emme voi muodostaa mitään passiketjua, koska aukkoja jäisi joka tapauksessa. Viemme passit sellaisiin kohtiin, joissa tiedämme hirvien liikkuneen. Käytämme yksittäisiä passiryhmiä, emme ketjua, minkä vuoksi yhteydenpito on erityisen tärkeää, hän jatkaa.
Sillanpään mukaan yhteinen tieto jokaisen olinpaikasta ja koirien liikkumisesta lisää turvallisuutta.
– Samalla voimme ohjata passimiehiä, jos joku sattuisi menemään väärään paikkaan. Jahdin aikana tilanteet voivat muuttua, jolloin jahtipäällikkö voi liikuttaa passiyhmiä tai yksittäisiä passimiehiä oikeisiin maastokohtiin. Jahdin painopiste voi muuttua aika nopeastikin, jolloin on tärkeää että kaikki tietävät missä kukin metsästäjä ja koirat liikkuvat.
Tärkeä VHF
Yhteydenpidon varmistajana jokaisella seurueen jäsenellä on itse maksettu VHFpuhelin
– Puhelimella voimme varmistaa, että jokainen on määrätyllä paikalla kun koirat päästetään maastoon. Puhelimet ovat tarpeen, kun esimerkiksi passiryhmien ja jahtipäällikön kesken vaihdellaan viestejä, Heikki Sillanpää havainnollistaa.
– Eri valmistajien VHF-puhelimet pelaavat aika hyvin yhteen etenkin, jos välimatka on lyhyt. Kun välimatkat pitenevät ja esimerkiksi maastonmuodot luovat katvealueita, eivät yhteydet välttämättä aina pelaa.
Torronsuon alueella viesti ei aina kulje passiketjun ääripäiden välillä ja joskus viesti on välitettävä VHF:llä mieheltä miehelle. Jos joku ei kuule, viereisen passin kaveri toistaa käskyn.
– Seurueessa on radioamatööriharrastajia, joka osaa virittää ja huolta VHFpuhelimia. Hän on pitänyt puhelimet kunnossa, mutta tekniikka käy yhä haastavammaksi, Sillanpää huomauttaa.
Vuosikymmeniä sitten seurueelle oli omistuksessaan useita VHF-puhelimia, joista yksi kuului jahtipäällikölle ja muut jaettiin passiketjun ääripäihin ja keskelle.
– Meillä RHA 68 -taajuuden laitteet lisääntyvät vauhdilla sen jälkeen, kun niistä ei ole tarvinnut enää vuoden 2017 jälkeen maksaa lupamaksua. Aikaisemmin luvan maksoi yhdistys ja puhelimia taisi olla vaivaiset kolme kappaletta.
Tuolloin puhelin maksoi 4 500 markkaa, eivätkä niitä yksityiset metsästäjät juurikaan hankkineet. Kun luvat vapautuivat ja hinnat laskivat, metsästäjät alkoivat ostaa henkilökohtaisiia puhelimia Tuolloin passimiehillä oli näköyhteys toisiinsa ja tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt.
Trackerin käyttö on Sillanpään mukaan paljolti mieltymyskysymys. Trackerin ohjelman voi ladata puhelimeen metsästyskoirien seurantaa varten.
Kytkemällä ohjelman Safety-ominaisuuden päälle, metsästäjä näkee myös muut maastossa liikkuvat ihmiset parin kilometrin säteellä, mikäli heilläkin on Tracker puhelimissaan ja sen Safety ominaisuus päällä.
– Koiramiehet ovat Trackeriin tykästyneet. Heidän mielipiteensä ratkaisee, naurahtaa Sillanpää.
– Jahtiporukalle viestimme tekstiviestein tarpeelliset muutokset ja Metso-rekisterin viestipalvelun kautta lähetämme ohjeet sekä säännöt jahtikauden alussa ja tietysti tarpeen mukaan jahdin aikana, hän jatkaa.
Koska aivan kaikilla ei ole älypuhelimia, tiedot viedään myös Metsästäjäliiton viestipalveluun, josta ne ovat varmasti kaikkein saatavilla. Yhdessä seurueessa on järkevää olla vain yksi ryhmä. WhatsUp-ryhmiä ja tekstiviestiryhmiä voidaan vapaasti perustaa, niihin ei tarvita Metsorekisterin palvelua.