Kasvava susikanta estää koirien käytön hirvijahdeissa yhä laajemmalla alueella
Hirvenmetsästys pysäyttävän koiran kanssa on pääasiallinen hirven metsästysmuoto. Susikannan kasvu voi merkitä metsästystapojen muutosta.
Varsinkin varttuneemmat metsästäjät muistavat, kuinka hirviä metsästettiin vuosikymmenten ajan pitkien ajo- ja passiketjujen avulla. Tämä menetelmä vaati usean metsästäjän yhteistyötä, osa metsästäjistä asettui passipaikoille ajettavan alueen etumaastoon tai sen ympärille. Muut pyyntiin osallistuvat lähtivät ajamaan riistaa liikkeelle ajoketjussa. Ajaminen tapahtui kulkemalla sopivin välimatkoin rivissä ja pitämällä tasaista ääntä riistan ylös saamiseksi.
Olennaista oli, että ajoketjussa kulkevat näkivät viereiset metsästäjät. Näin varmistuttiin siitä, että ketju etenee rintamana ja liikkeelle lähtevät hirvet pakotettiin etenemään passiketjua kohden.
Koiria toki käytettiin ajoketjuissa apuna, jotta hirvet saatiin liikkeelle. Hirvikoiraksi kelpasi alkujaan mikä koira tahansa, ja jahdeissa oli mukana ajokoiria.
Tämä kuitenkin koettiin epäreiluksi, siksi hirvenmetsästysasetukseen tuli 1960- ja 1970 -lukujen taitteessa määräys, joka kielsi säkäkorkeudeltaan yli 28 senttisten ajavien koirien käytön. Pysäyttävien hirvikoirarotujen suosio oli jo ehtinyt lähteä meillä hienoiseen kasvuun, ja uuden asetuksen myötä tarve kehittää pysäyttävien hirvikoirien käyttöominaisuuksia kasvoi entisestään
Passi- ja ajoketjun välinen yhteydenpito hoitui radiopuhelimella. Niin kaikki jahdissa mukana olevat tiesivät, milloin hirvi tai hirvet ovat tulossa, ja mistä suunnasta.
Riistalaukaus ammuttiin passipaikalta. Etukäteen oli päätetty, missä vaiheessa passissa olleet metsästäjät saivat ampua passiketjun ohittaneita hirviä ajoketjusta poispäin.
Ajoketjuja käytetään edelleen pienten hirvieläinten, kuten valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästyksessä. Hirvijahdeissa pysäyttävän koiran käyttö on pääasiallisin jahtimuoto, monissa seuroissa ja seurueissa on pulaa ajoketjuun osallistuvista.
Kun hirvikanta kasvoi voimallisesti 1960- ja 1970 -luvuilla, kantaa ryhdyttiin harventamaan suunnitelmallisella ajoketjumetsästyksellä. Jahdeista tuli koko kylän yhteisiä tapahtumia, sillä ajoketjuihin osallistui myös metsästämättömiä ihmisiä.
Pienemmällä porukalla
Suomessa elettiin ennen kokematonta talouden nousukautta 1980-luvulla. Tuona vuosikymmenenä, joka on usein eri medioiden äänestyksissä valittu Suomen historian kaikkien aikojen parhaimmaksi, myös pysäyttävien metsästyskoirien käyttö koirajahdeissa yleistyi entisestään. Tähän vaikuttivat muun muassa kasvava hirvikanta ja sitä seurannut tarve metsästää aiempaa enemmän hirviä.
1990-luvulla koirat olivat vakiinnuttaneet paikkansa hirvijahdeissa. Kehitystä vauhditti entisestään koiratutkien teknologinen kehitys sekä se, että koirien avulla hirvijahdit onnistuivat pienemmälläkin porukalla. Nyt pysäyttävä hirvikoira on hirviporukan tärkeä osa, jahtiporukan jäsen.
Lue lisää Ase&Erän numerosta 6/2025!
Pitkän linjan metsästäjä, yrittäjä Ari Alinen koirineen. Kuva: AA Production Oy, Ari Alinen