Tikka T3 suunniteltiin alun perin tarkaksi ja edulliseksi aseeksi
Kun Beretta osti Sakon vuonna 2000, uusi omistaja ilmoitti haluavansa maailman markkinoille uuden metsästysluodikon. Tikka T3 merkitsi Sakolle uutta alkua ja sen voisi sanoa olleen jopa suomalaisvalmistajan pelastaja.
Tikka T3 -kiväärin suunnittelun lähtökohtana olivat tarkkuus ja edullisuus.
– Asetta oli alettava suunnittelemaan hinta edellä, mutta laadusta ei voitu tinkiä. Beretta halusi aseen, jossa hintalaatusuhde olisi kohdallaan, muistelee entinen Sakon suunnittelija Juha Aalto.
Kilpailijoilla oli pulttilukkoisia kivääreitä ja Beretta halusi tuoda markkinoille toimintavarman ja tarkan aseen, josta olisi hintaa saatu viilattua pois. Myyntiargumenteiksi muodostuivat tarkkuuden ja toimintavarmuuden ohella keveys ja muotoilu.
– Alkuperäisenä ajatuksena oli jopa 30 prosentin hinnan pudotus, mutta ihan siihen ei päästy. Sakolla oli jo tätä ennen Tikka Popular, jossa hinta oli painettu niin alas kuin mahdollista. Uuden Tikkakiväärin suhteen Beretta esitti hintaa jopa tätäkin alemmaksi laadusta kuitenkaan tinkimättä, mikä toi meille todella ison haasteen. Tikka T3 oli mittava haaste. Edellinen oli ollut Sako 75:n kehitystyö, sanoo Sakon entinen tuotekehitysjohtaja Kari Kuparinen.
Kuparinen ja Aalto olivat useita vuosikymmeniä mukana Sakon tuotekehityksessä. Uuden aseen nimeksi tuli Tikka T3.
– Malli nimettiin Tikka T3:ksi, koska Tikkakoski ja Sako olivat valmistaneet Tikka-mallin kivääreitä jo aikaisemmin ja tämä oli ikään kuin kolmas Sakolla valmistettu Tikka-malliston sukupolvi, Aalto kertoo.
Yksi lukkopituus
T3 suunnittelu alkoi lukkolaitteesta. Tikka- kivääreissä oli perinteisesti kaksi eri lukkolaitepituutta.
– Tikka T3:een suunniteltiin vain yksi lukkolaitepituus. Näin valmistettiin vain yhtä lukonkehystä ja lukkopituutta. Yksi lukkolaitepituus on edullisempi valmistaa. Jos pituuksia on kaksi, pitää oleellisia komponentteja, kuten lukkoa, lukonkehystä, lipasta ja tukkia, valmistaa kahta eri pituutta, mikä tuo tietysti lisää valmistuskustannuksia, Juha Aalto kertoo.
– Kahdella erilaisella lukonpidättäjällä saatiin lukon liike vastaamaan aiempien mallien kahta lukkolaitepituutta ja lippaaseen tehtiin pituutta rajoittava väliseinä lyhyemmille patruunoille. Suunnittelussa panostettiin myös valmistusystävällisyyteen. Mitä helpompia osat ovat valmistaa, sitä helpompi on aina myös pitää laatutaso korkeana, hän jatkaa.
Pienen hylsyaukon ja yksirivisen lippaan ansiosta lukonkehyksestä saatiin mahdollisimman jäykkä ja kehyksen pohjan muoto mahdollisti myös hyvän sovituksen tukkiin.
– Näillä eväillä aseen käynti saatiin jopa maailman parhaaksi suoraan tehtaalta lähteviä kivääreitä vertailtaessa, sanoo Kuparinen.
Alkuun Tikka T3:lla oli kolme mallia: Hunter, Lite ja Varmint. Hunterissa tukki oli pähkinäpuuta, Litessä ja Varmintissa tukki oli synteettinen. Synteettisellä tukilla saatiin hintaa pudotettua hieman lisää ja samalla myös markkinoiden toivomaa keveyttä. T3:n hinta loppujen lopuksi putosi noin 20 prosenttia edelliseen Tikkamalliin verrattuna.
– Myöhemmin alkuperäisten mallimerkintöjen perään liitettiin x, jolloin alumiininen rekyylivastin muutettiin teräksiseksi ja synteettinen lukon peräholkki metalliseksi. Muutoin muutokset alkuperäisiin rautaosiin olivat lähinnä kosmeettisia. X-mallistoon tuli myös lisää tukkivaihtoehtoja, muun muassa vaihdettavalla pistoolikahvalla varustettu synteettinen tukkimalli, sanoo Aalto.
Asetekniikka tuo omat rajansa suunnittelulle.
– Pulttilukkoisen kiväärin konstruktio on ollut käytännössä lähes samanlainen yli sata vuotta.
Tiettyjä aseen osia tai materiaaleja ei voi rajattomasti muuttaa ja kustannuksissa tinkiä ilman, että aseen laatu olennaisesti heikkenee, lisää Aalto.