Antti Saarenmaa metsästää jousella pääkaupunkiseudulla paikoissa, joissa kivääriä ei voi käyttää muun muassa lähellä olevan asutuksen vuoksi. Kuva: Antti Saarenmaa

Jousimetsästys palkitsee huolellisen valmistautumisen

Shakkia metsässä. Näin voidaan kuvailla jousimetsästyksen luonnetta. Aivan kuten 600-luvulta asti pelatussa strategisessa lautapelissä, myös jousimetsästyksessä onnistuminen vaatii useampaa perättäistä onnistunutta siirtoa.

– Jousimetsästys vaatii kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä odottaa sopivaa hetkeä, kertoo Antti Saarenmaa. Hän toimii Suomen Jousimetsästäjäin Liiton puheenjohtajana.

– Jousimetsästyksen suosio on kasvanut vähitellen. Tarkkoja tilastotietoja ei ole olemassa, mutta näppituntuma kertoo harrastajamäärän kasvusta. Harrastajamäärät olivat kasvussa, mutta viimeinen silaus kiinnostuksen kasvulle tuli vuonna 2017, kun valkohäntäpeura vapautettiin jousimetsästykselle.

Saarenmaan mukaan jousimetsästyksessä houkuttelee metsästäjiä monet asiat.

– Jousi aseena on erilainen kuin kivääri tai haulikko. Jousessa ei ole rekyyliä, eikä siitä lähde ääntä. Jousella ampumista on helpompaa harjoitella kuin ruutiaseella, harjoitteluun sopivia paikkoja on paljon enemmän. Tämän ansiosta jousella on helpompaa harjoitella riistalaukauksia.

– Jousella harjoittelu ei se vaadi erityistä ampumarataa, harjoittelualueeksi soveltuu sellainen paikka, jossa taka-alue voidaan tarkastaa ja mahdollisten ohilaukausten sattuessa nuoli osuu maahan tai taustavalliin.

Jousella metsästettäessä ampumamatka on keskimäärin 20 metriä.

– Jotta pääsee niin lähelle riistaa, vaaditaan paljon huolellista valmistautumista. Kun kiväärillä tai haulikolla ammuttaessa ampumamatkat ovat usein 75-100 metriä, jousimetsästäjän varsinainen työ valmistautumisessa alkaa näiltä etäisyyksiltä, vertaa Saarenmaa.

Jousen lyhyempi ammuntamatka, sekä äänettömyys, mahdollistaa metsästyksen sellaisissa paikoissa, joissa kiväärillä tai haulikolla metsästäminen ei ole riittävän turvallista.

– Kuulun itse espoolaiseen metsästysseuraan, ja metsästän välillä pääkaupunkiseudulla asutuksen lähellä sellaisissa paikoissa, joissa kivääriä ei voi käyttää. Metsästysnuoli laakana ammuttaessa tippuu maahan noin 50 metrin päähän, sen vuoksi ammuntapaikan taustaa ei katsoa niin pitkälle kuin kiväärillä metsästettäessä, sanoo Saarenmaa.

Monia viehättää jousimetsästyksessä myös se, että jousella metsästetyn saaliin voi hyödyntää lähes kokonaan.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 7/2022!