Eräkirjailija Erkki Lahti nauttii kanalintujahdeista niin paljon, ettei hän ehdi hirvijahteihin
Eräkirjailija Erkki Lahti kirjoittaa novelleja omista eräkokemuksistaan. Hänelle mieluisin jahtimuoto on kanalinnustus. Pitkälle marraskuuhun ulottuvan kanalintujen jahtikauden vuoksi hän ei ole liittynyt pyynnöistä huolimatta hirviporukoihin.
Millainen on hyvä erätarina? Hyvän tarinan sisällöstä voi olla erilaisia mielipiteitä, koska metsästäjillä on erilaisia mieltymyksiä. Mutta hyvässä erätarinassa pitää olla mielenkiintoinen juonen käänne. Onhan käänne on juonen oleellisimpia osia. Tarina ei ole yleensä mielenkiintoinen tarina, jollei siihen sisälly käännettä.
– Tarinassa saa olla kiinnostavan juonen käänteen lisäksi vähän jännitystä, ja jotakin erikoista. Myös erähenkeä pitää tarinassa olla, erähenkisyys on se, johon lukija samaistuu, pohtii hyvän erätarinan anatomiaa eräkirjailija Erkki Lahti (77).
Hänen mielestään jännityksen ei välttämättä tarvitse liittyä itse ammuntatapahtumaan.
– Tarinan ytimen ei aina välttämättä tarvitse liittyä itse pyyntitapahtumaan, hiipimiseen ja ampumiseen, vaan jahti voi olla vain kehyksenä kerrotuille tapahtumille. Metsissä liikkuessa tapahtuu muutakin mielenkiintoista ja jännittävää kuin itse ampuminen.
Lahti julkaisi aiemmin tänä vuonna uuden novellikokokoelmansa Vain koira kaverina. Kirjailija tunnetaan niin riistamaiden samoilijana kuin kalavesien soutelijanakin, joka on jo pitkään kirjoittanut lukijoille tarinoita kokemuksistaan. Niistä koostuu myös uusin kirja. Lahden ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1982, sen jälkeen hän on kirjoittanut yli 10 kirjaa omista eräkokemuksistaan.
– Novellini perustuvat todellisiin tapahtumiin. Juonta ei tarvitse keksiä, koska erällä tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Kun kirjoittaa omakohtaisesti koettua. on sen luonnollisesti oltava totta. Faktaa ja fiktiota ei mielestäni saa sekoittaa samaan tarinaan. Asiavirheitä ei tekstissä saisi olla. -Lopulta on niin, että täsmälleen samoista tapahtumista lahjakas kirjoittaja osaa kirjoittaa todella mielenkiintoisesti, mutta joku toinen taas paljon tylsemmin, hän huomauttaa.
Lahti on kuitenkin tehnyt mielenkiintoisen havainnon eräkirjallisuuden muutoksesta.
– Fiktiivisten, keksittyjen erätarinoiden osuus alan kirjallisuudessa kasvaa. Samanaikaisesti tosielämän tapahtumiin perustuvat tarinat ovat jääneet hieman taka-alalle. Fiktiiviset erätarinat ovat usein vetäviä, ne voivat olla erinomaisia, hän tähdentää.
Luonne muuttunut
Teknisten laitteiden kehitys on muuttanut, ja muuttaa yhä, metsästyksen luonnetta. Tämä kehitys tulee näkymään myös eräkirjallisuudessa, koska metsästyskokemukset ovat aiempaa erilaisempia.
– Vuosikymmeniä sitten vietettiin reipasta eräelämää, metsällä oltiin pitkään. Näistä kokemuksista esimerkiksi K.M. Wallenius, jota arvostan suuresti, ammensi tarinoita kirjoihinsa. Arvostan myös A.E. Järvistä. He viettivät kairassa päiväkausia, usein vielä tulilla yöpyen. Kirjoitystyylit olivat kuitenkin aivan erilaiset, mutta kummallakin kirjoitustyylit olivat loistavia, sanoo Erkki Lahti.
– Nyt tehdään päivän, korkeintaan parin-kolmen päivän jahtireissuja. Tällöin kokemukset erältä ovat toisenlaisia, ja nämä erilaiset kokemukset näkyvät myös eräkirjallisuuden tarinoissa, hän jatkaa.