Perinteiset lyijysydämiset laajenevat luodit tekevät tilaa umpiaineesta valmistetuille laajeneville metsästysluodeille
Hirviluodin valinta on asia, jonka moni metsästäjä ohittaa olankohautuksella. Otetaan niitä patruunoita, mitä sattuu olemaan jäljellä. Sitten muutama kohdistuslaukaus radalla ja metsälle. Hirviluodeissa on kuitenkin suuria eroja. Kaiken lisäksi luoti pitäisi osata sijoittaa oikeaan paikkaan.
Moni metsästäjä laittaa huomattavan paljon rahaa metsästyskivääriin, mutta kiikaritähtäimen kanssa jo nuukaillaan. Kun kyse on patruunoista, moni kiristää kukkaron nyörit tiukalle. Ikävä kyllä asenne on liian usein se, että kyllä se hirvi kuolee halvimmillakin patruunoilla ja luodeilla.
Ajatustapa on väärä. Halpisluotikin voi tappaa hirven, mutta samalla lihaa saattaa mennä hukkaan kilotolkulla.
Tutkitaanpa hieman maaliballistiikkaa eli sitä, miten luoti käyttäytyy kohteessaan. Hirvipatruunan luodin lähtönopeus voi olla käytännössä välillä 750 – 920 metriä sekunnissa. Kun luoti osuu eläimen kudokseen, se alkaa puristamaan kudosta kasaan ja aiheuttaa paineaallon, joka etenee säteittäisesti iskukohdasta.
Paineiskun etenemisnopeus on tuhat viisisataa metriä sekunnissa ja sen vaikutusaika noin yksi miljoonasosa sekuntia. Paineisku, joka on satakertainen verrattuna ilmakehän paineeseen, aiheuttaa vakavaa tuhoa kaukanakin varsinaisesta haavakanavasta. Kova kudos johtaa hyvin painetta eteenpäin, samoin nesteen täyttämät putket, kuten valtimot sekä laskimot, jotka voivat sijaita etäällä varsinaisesta osumakohdasta.
Luodin aiheuttama tilapäinen haavaontelo, joka saattaa olla 10 - 20 kertaa suurempi kuin luodin oma läpimitta, pumppaa painetta muutaman millisekunnin ajan ja vetäytyy sitten kasaan. Tämän seurauksena haavaonteloon syntyy alipaine, joka vetää haavaan likaa ja bakteereja ulkopuolelta sisääntulo- ja ulosmenoaukkojen kautta.
Ampumahaava ei vuoda välttämättä alkuvaiheessa lainkaan verta. Tästä on monella metsästäjällä kokemuksia, kun lumikelillä ensimmäiset verijäljet sorkkaeläimestä löytyvät vasta useamman kymmenen metrin päässä paikasta, jossa eläin sai osuman.
Metsästysluotien tehtävä
Historian hämärissä hirviä on kaadettu jopa parikymmengrammaisilla lyijyisillä musketin kuulilla. Tänä päivänä perinteiset lyijysydämiset laajenevat luodit tekevät tilaa markkinoilla umpianeesta valmistetuille laajeneville metsästysluodeille.
Luodin tehtävänä on aloittaa avautuminen välittömästi osumasta, läpäistä riittävästi ja luovuttaa energiansa heti osumasta alkaen hirven kudoksiin ja tappaa se mahdollisimman tehokkaasti.
Luodin pitää osuman jälkeen sienettyä kunnolla. Kun luoti sienettyy yli kaksi kertaa alkuperäisestä halkaisijastaan, se tekee laajan haavakanavan ja jättää energian tehokkaasti riistaeläimeen. Luoti ei saa menettää liikaa painostaan. Mitä suurempi luodin jäämäpaino on, sitä tehokkaammin se on luovuttanut energiansa kudoksiin.
Kaiken tämän lisäksi luodin pitäisi osua oikeaan kohtaan eläimessä, jotta henki lähtee. Toisaalta tappavan osuman pitäisi olla sellaisessa paikassa, ettei lihaa mene hukkaan turhaan.
Vanhan liiton isoisän aikaiset lyijykärkiset metsästysluodit eivät mielestäni ole enää toimiva ratkaisu nykyaikaiseen hirvijahtiin.
Vaikka lyijysydän olisi kiinnitetty tavalla tai toisella luodin vaippaan, niin luodin käyttäytyminen on varsinkin kovissa luuosumissa aina ennalta-arvaamatonta. Liian usein lyijysydän irtoa vaipasta ja pirstoutuu pieniksi partikkeleiksi eläimen kudoksiin. Lyijyä voi levitä jopa neljänkymmenen sentin päähän osumapaikasta.