Luonnollisen kokoiset ja näköiset pahviteeret ovat tilanteenmukaisen harjoittelun perusta. Ampuja oppii tähtäämään oikeaan kohtaan lintua. Tositilanteessa teerien kanssa aikaa ei ole paljoa. Kuva: Juha Jormanainen

Metsästystilanteita on syytä harjoitella etukäteen – ja oikealla tavalla

Metsästys on monesti odottelua. Passimies odottaa, että sopiva eläin tulisi passiin tai ruokintapaikalle. Pystykorvan avulla metsästävä odottaa haukun alkamista. Sitten tilanne on yhtäkkiä päällä. Jotta homma sujuu mallikkaasti, erilaisia metsästystilanteita on syytä harjoitella etukäteen. Ja oikealla tavalla.

Olen seurannut suomalaisten metsästäjien harjoittelua ampumaradoilla vuosia. Tulos on melko masentava. Yleensä ammutaan muutama laukaus ase tuettuna makuulta. Jos osumat ovat jossakin kympin ympäristössä, homma on siinä. Tai sitten muutama laukaus pahvihirven juoksuun ja harjoitus on tehty. Ampumamatkat ovat monesti 75 metriä.

Lisäksi käytännössä kaikki harjoittelevat perinteisiin pyöreisiin tauluihin. Se opettaa tähtäämään ja ampumaan keskelle maalia. Tämä oppi tallentuu ampujan alitajuntaan – tähtää aina keskelle. Ikävä kyllä homma ei toimi lainkaan esimerkiksi linnustuksessa. Jos tähtäät teertä tai metsoa keskelle lintua, tuloksena on mahalaaki ja haavoittunut lintu.

Tein aikoinaan pienen kokeen. Pyysin muutamaa ampumaradalla ollutta ampujaa lähettämään luodin sadan metrin päässä olevan pahviteereen. Kaikki osumat olivat keskellä lintua. Kun totesin ampujille, että osumat olivat mahalaakeja, he olivat ihmeissään. Miksi he olivat tähdänneet keskelle pahvilintua? Alitajunta oli antanut ohjeet ampua taulun, siis pahviteeren, keskelle.

Esimerkiksi Harjoitustaulu 24936, Metsotaulu, on aivan älytön. Kymppi on keskellä lintua eli käytännössä suolilla. Jos harjoittelet ampumaan tämän taulun kanssa, tositilanteessa voi käydä huonosti. Kun musta lintu seisoo latvassa kaukaisuudessa, ampujan pitää osata hahmottaa tappava alue nopeasti. Sen oppii, kun ampuu luonnollisen näköisiä ja kokoisia lintutauluja.

Pudota pahvilintuja

Askartele muutama luonnollisen kokoinen ja mielellään näköinen pahviteeri. Liimaa heti tappavien alueiden (pää, kaulan tyvi ja siipipilkan ympäristö) päälle palat Splatter Target -maalitaulua. Maalaa linnut mustiksi ja kiinnitä ne valkoisen taustapahvin päälle.

Taustapahvi kertoo ohilaukaukset ja tappavalla alueella olevan luodinreiän reuna muuttuu keltaiseksi. Siitä on paljon hyötyä, sillä jos kiikaritähtäin riittävän laadukas, näet osumat vielä puoleen kilometriin.

Kun harjoittelet pahvilintujen kanssa, alitajuntaan jää muistijälki siitä, mihin paikkaan pitää tähdätä. Tee pahvilinnuista luonnollisen kokoiset (mitat löytyvät kuvasta), niin voit harjoitella niiden kanssa etäisyyksien arviointia. Murphyn lain mukaan etäisyysmittarin paristo loppuu tai lumipyry iskee juuri kun olet havainnut metson latvassa kaukaisuudessa. Silloin laser ei toimi.

Latvalinnustus on tavattoman suosittua, onhan se linnustuksen kuninkuusluokka. Moni lähtee soitellen sotaan, tajuamatta mitä homma vaatii. Se vaatii tilanteenmukaista harjoittelua. Se taas tarkoittaa, että harjoittelet sellaisissa olosuhteissa millaiset ne jahdin aikana tulevat olemaan. Kesähelteillä pahvilintujen puhkominen ei paljoa tammikuun tositilanteessa auta.

Odota alkutalvea ja kunnon lumikeliä. Pue päällesi ne jahtitamineet, mitä latvalinnustuksessa käytät. Pakkaa jahtireppuun ne tavarat ja eväät, mitä siellä tositilanteessakin olisi. Sitten sukset, kivääri ja muut tavarat autoon ja ampumaradalle, mieluiten kolmensadan metrin radalle.

Aseta pahvilinnut, tai mieluummin pyydä kaveria asettamaan ne maastoon. Hiihdä sen jälkeen pieni lenkki reppu ja ase selässä. Nouse suksilta, ja ryömi lumessa vähintään parikymmentä metriä kiväärin ja repun kanssa. Nyt saat esimakua siitä, miltä tositilanne tuntuu. Samalla opit sen, miten kivääriä pitää kuljettaa, ettei piippuun mene lunta.

Kun pulssi on riittävän korkealla, mittaa matka pahvilintuun, säädä koro, petaa kivääri repun päälle ja yritä ”pudottaa” pahvimetso. Ei ole helppo homma, ei lainkaan. Tositilanteessa jännitys on käsinkosketeltavaa, pulssi sataneljäkymmentä ja musta lintu seisoo valppaana latvassa. Tee harjoite muutaman kerran ja huomaat, että kerta kerralta kaikki luistaa helpommin.

Sitten kun luodinreiät ovat pahvilinnun siipipilkassa tai kaulan tyvessä 150

– 300 metrin matkoilla, olet saanut perustuntumaa latvalinnustukseen. Harjoittele tilanteenmukaisesti ennen jahtireissua, silloin mahdollisuutesi paranevat huimasti tositoimissa.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 2/2024!