Leo Grönlund on metsästänyt villisikoja Virossa, Ruotsissa ja Kroatiassa
Ylöjärveläinen Leo Grönlund on jahdannut villisikaa Viron ja Ruotsin ohella Kroatiassa niin ajojahdeissa kuin kytiksestäkin.
Ruotsissa villisikoja kaatuu jo lähes 200 000 yksilöä, mikä enemmän kuin hirvien kaatomäärä. Suomessa villisikoja kaatuu noin pari tuhatta.
– Virossa yötähtäin on kielletty, joten siellä villisian metsästys perustuu paljolti ajojahteihin ja alkuillan kytiksiin. Ruotsissa puolestaan yötähtäin on sallittu, minkä vuoksi ammutaan villisikoja paljon kyttäyksestä ajojahtien lisäksi. Ruotsissa villisikojen varsinaiset ruokinnat ovat kielletty. Laki sallii kuitenkin houkutteluruokintojen pitämisen, millä siat saadaan houkutelluksi kätevästi kytispaikoille, sanoo Grönlund.
Kroatiassa villisikakanta on erittäin vahva.
– Siellä ei ole varsinaista tarvetta houkutella sikoja ravinnolla. Sikoja on laajoilla maissipelloilla runsaasti ja varsinkin puintien jälkeen niitä havaitaan paljon maissipelloilla.
– Kroatiassa ajojahteja järjestetään syksyisin ja talvella, kun maissi on korjattu pelloilta ja maastot ovat muutenkin silloin ”avoimempia” lehtien pudottua maahan. Yötähtäinten käyttö on ollut sallittua myös Kroatiassa. Ne vapautuivat käyttöön 2019.
Kummassakin jahtimuodossa on omat hyvät puolensa.
– Ajojahti on sosiaalinen tapahtuma, mikä ainakin itseäni viehättää. Kyttääminen hämärässä, monesti lähes pimeässä, on itsenäistä puuhaa ja silloin jää aikaa kuunnella ja tarkkailla luontoa omissa oloissa.
Villisika saattaa ilmaantua herkkujen ääreen hyvin hiljaa, mutta Leo Grönlundin kokemusten mukaan villisikalauman tulon metsästäjä myös monesti kuulee jo etäältä.
– Se ei välttämättä ilmaannu ruokinnalle samaan tapaan kuin peura, joka monesti astelee paikalle kuin aave tyhjästä. Villisikalauma pitää yleensä aina jonkinlaista ääntä, mutta isot, yksin liikkuvat karjut voivat suuresta koostaan huolimatta kulkea lähes äänettömästi. Eri asia on kiima-aika, jolloin lauman perässä kulkeva karju saattaa pitää melkoista ääntä ja elämää.
Villisika haistaa ihmisen
Villisian hajuaisti on yksi eläinkunnan parhaita, jollei peräti paras. Ihmisen on käytännössä miltei mahdotonta olla jättämättä hajua, jota villisika ei haistaisi.
– Ne haistavat tuoksuja kilometrien päästä ja hyvin syvältä maasta. Sikojen hajuaisti on tuhansia kertoja ihmisenhajuaistia parempi, kertoo Leo Grönlund.
Kiinteä tiivis koppi tuulen alapuolella voi toimia, jos siat ovat tottuneet ruokinnalla ihmisen hajuun, joka jää joka tapauksessa siitä, että ihminen on ruokinnalla käynyt. Sika melko varmasti kaikkoaa nopeasti pois, kun se havaitsee ihmisen hajun kytikseltä.
Lue lisää Ase&Erä -lehden numerosta 6/2022!