Luontokokemuksilla ja yhteisöllisyydellä tärkeät merkitykset
Suomessa on metsästetty niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. Aiemmin metsästettiin ravinnon saamiseksi, nyt metsästys on osa perinteistä suomalaista elämäntapaa. Metsästys tarjoaa harrastajalleen perinteiden vaalimisen lisäksi luontokokemuksia.
Metsästys on suosittu harrastus. Vuonna 2022 riistanhoitomaksun suoritti noin 306 000 metsästäjää, joista 195 000 kävi metsällä. Pienriistajahdissa kävi 160 000 metsästäjää, joille aktiivisia metsästyspäiviä pienriistajahdissa kertyi lähes 2,5 miljoonaa. Viime vuoden metsästystietoja ei ole vielä saatavilla.
Metsästyksen historia maassamme on pitkä. Suomessa on metsästetty niin kauan kuin täällä on ollut ihmisiä. On mahdollista, että jo jääkaudella metsästäjät saalistivat silloisen jäälakeutemme päällä, ja viimeistään silloin, kun jään reuna vetäytyi pohjoisemmas.
Vuosisatojen ajan metsästyksen tarve perustui ravinnon saamiseen. Metsästyksen merkitys säilyi lähes samana todella kauan, voisi sanoa jääkaudesta itsenäistymiseen. Metsäkanalintujen määrät pysyivät aina 1950-luvulle saakka niin runsaina, että niillä oli merkittävä osa kansakunnan ruokahuollossa. Sama pätee myös turkispyyntiin ja niiden kauppaan.
Nyt ei tarvitse metsästää hengissä pysymisen vuoksi, metsästys onkin merkittävä harrastus, johon yhdistyy myös tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä.
Metsästys on osa perinteistä tapaa elää ja tulla toimeen pohjoisessa luonnossamme. Edelleen se on monelle tärkeä tapa viettää vapaa-aikaa ja hankkia ravintoa. Vilkkain metsästyssesonki alkaa 20.8. vesilintujen metsästyksellä, ja monille vuoden kohokohta ovat syksyiset hirvi-, peura- ja kaurisjahdit.
– Metsästys ei ole vain ampumista tai saaliin saamista. Se on paljon enemmän, kuten esimerkiksi utuisen aamun kokeminen tai kaikki muu mitä luonnossa nähdään, ja tilaisuudet, joissa syntyy hyvä tunnelma, koetaan myös hyviksi, toteaa Ghita Bodman vuonna julkaisemassaan tutkimuksessa. Metsämiesten Säätiön rahoittaman Hirvenmetsästyksen sosiaaliset hyvinvointivaikutukset -hankkeen (2018) raportissa selvitettiin metsästäjien subjektiivista näkemystä hirvenmetsästyksen merkityksestä metsästäjien hyvinvoinnille terveyden edistämisen kannalta. Bodman on myös väitellyt tohtoriksi luonnon merkityksestä terveyden edistämisessä Åbo Akademista.
– Metsästyksen sosiaalinen yhteisö muodostuu ihmisistä, joilla on samat harrastukset ja jotka ovat samanhenkisiä ja tekevät jotain yhdessä. Sen ansiosta he kuuluvat yhteisöön ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. He kokevat, että on helpompi metsästää, kun tuntee jonkun, ja se myös luo rauhallisemman tunnelman, kun ollaan pienessä seurueessa tuttujen kesken. Vanhemmille tämä voi olla ainoa sosiaalinen yhteisö, johon he kuuluvat, Bodman havainnoi tutkimuksessaan.
Sosiaalinen yhdessäolo kiertyy metsästyksen ympärille.
– Metsästäjät istuvat leirinuotiolla, paistavat makkaraa ja keskustelevat, mikä helpottaa arkielämää. Silloinkin kun autetaan tuomaan saalista metsästä ja jaetaan lihat, syntyy sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteenkuuluvuus ei ole missään muussa ryhmässä samanlainen kuin metsästysseurueessa, Bodman kiteyttää metsästyksen sosiaaliset vaikutukset.
Erilaisten elämysten lisäksi metsästys on hyvää hyötyliikuntaa. Metsästäminen, metsästyskoirien ulkoiluttaminen, riistalaskennat ja riistanhoito vaativat liikkumista. Riista-asioiden ympärillä tapahtuva hyötyliikunta on hyvin yleistä sekä useille metsästäjille säännöllistä.