Nuoren ja vanhan koiran erottaa turkin vaaleudesta. Seitsemän kuukauden ikäisellä Myrtillä on vaaleampi pohjaväri kuin nelivuotiaalla Eballa.

Pieni gascognenajokoira on harvinaisuus Suomessa

Pieni gascognenajokoira Petit bleu de Gascogne on Suomessa harvinaisuus rotuna, ja vielä harvinaisempi metsästyskäytössä. Kasvattajia on Suomessa tällä hetkellä ainoastaan yksi.

Petit bleu de gascogne on alkujaan puhtaasti käyttökoira ja sitä se on myös edelleen. Rotu ei ole jakautunut erillisiin käyttö- ja näyttölinjoihin. Niin sen toivotaan olevan myös jatkossa.

– Aktiivisuuteensa takia pieni gascognenajokoira tarvitsee runsaasti liikuntaa sekä nenätyöskentelyä. Kiinnostus riistaan ja riistainto on edelleen rodulla luontaisesti hyvin vahva, minkä takia pienriistan metsästys on varsin sopiva harrastus pienen gascognenajokoiran kanssa. Juuri harrastusten monipuolisuus sai meidät kiinnostumaan tästä rodusta, kertovat siskokset Mirva Kääriäinen ja Terhi Kämäräinen.

Muita rodulle soveltuvia harrastuksia on muun muassa jäljestys. Keski-Euroopassa rotua on käytetty myös ns. man trailingiin eli ihmisen etsintään jäljestämällä.

– Näin ensimmäisen kerran kuvan rodusta koirakirjassa. Se teki vaikutuksen ja oikeastaan siitä saakka haaveilin, että voisin joskus sellaisen koiran omistaa, lisää Kääriäinen.

Hän otti sähköpostitse yhteyttä lukuisiin kasvattajiin Ranskassa vuonna 2013. Vastauksia tuli vain yksi.

– Hänkin edellytti, että tulisimme hakemaan koiran Ranskasta hänen maatilaltaan. Pariisiin hän ei meitä vastaan tulisi. Epäluuloisuus oli ymmärrettävä, kasvattaja ei ollut aikaisemmin luovuttanut kasvattejaan ulkomaille ja Suomi kuulosti varmaan ranskalaisen korvissa varsin eksoottiselle maalle. Ranskalaiset rodut ovat heille ikään kuin kansallisaarteita, mikä varmaan osin selittää epäluuloisuuden, sanoo Kämäräinen.

Vietissä vaihteluita

Kaikki Mirva Kääriäisen ja Terhi Kämäräisen omaan kotiin tuodut koirat ovat peruja samalta kasvattajalta. Ranskassa pieni gascognenajokoiran kantakirja on edelleen auki, mikä tarkoittaa, että rotuun voidaan rekisteröidä yksilöitä niin sanotusta maatiaiskannasta, joiden taustat ovat osin tuntemattomat. Loppilaisen Teppo Kääriäisen nelivuotias Ebba on haettu Ranskassa. Ebban emä on maatiaiskoira, jonka tausta ei ollut tiedossa. Kääriäiset hakivat ensimmäisen gascognelaisensa Eletan Ranskasta vuonna 2014. Kotona heillä on nykyisin myös Ebban jälkeläinen, seitsemän kuukauden ikäinen Myrtti.

– Yksilöt vaihtelevat kovasti metsästysvieteiltään. Ranskassa koirilla metsästetään ajueina, joissa saattaa olla parikymmentäkin koiraa. Vahvaviettisimmät johtavat jahtia ja hieman heikompiviettisemmät seuraavat mukana. Toisaalta ranskalaiset jatkavat sukua yleensä vahvaviettisimmillä, jolloin kanta pysyy metsästyskäytössä, sanoo Kääriäinen.

Koska koirien sukujen terveystietoja saa Ranskasta huonosti, on aina mahdollisuus myös terveysriskeihin.

– Vuosien kokemuksen myötä olen oppinut kuvista päättelemään, etteivät kaikki koirat ole aina ihan terveen oloisia. Esimerkiksi turkin kunto voi kieliä jostakin vaivasta. Ranskassa ne kuitenkin ovat omissa rooleissaan ajuejahdeissa toimivina. Rakenteellisesti ei vikoja juuri ole, mutta ilmeisesti erilaisia allergioita ja korvavaivoja koirilla on. Kuolinsyinä on usein erilaisia syöpiä ja vatsalaukun kiertymiä, sanoo Kämäräinen.

Hän ei kolmella omalla koirallaan metsästystä harjoita, mutta ne saavat purkaa energiaansa harjoitellen rauniohakua sekä ID-jälkeä.

– Minulla ne eivät ole työkoiria siinä mielessä, että kuuluisin johonkin pelastuspalveluun. Tekemistä ja nenänkäytön mahdollisuuksia niille pitää taata.

Lue lisää Ase&Erän numerosta 2/2024!